Kaupungin kadut ovat, niinkuin itämailla ainakin, likaiset, monimutkaiset ja kapeat, kahden puolen katuja on kaikenlaisia käsityöläisiä ja kauppiaita aukinaisissa majoissa, joidenka permannot on vähän ylempänä katuja ja etupuoli seinää nostettu räystääksi eli katokseksi päivän ajaksi, öiksi ne lasketaan alas ja pannaan lukkoon, sekä tekee silloin etuseinän virkaa. Ne ovat melkein sitä mallia kuin täällä meidän maassa markkinakojut. Vaan löytyy myöskin upeita suuria kauppahuoneita, narikoita, niinkuin Pietarissa ja muissa isoissa Europan kaupungeissa. Erittäin mukavan asunnon eli verstaan siellä olivat suutarin ammattilaiset hankkineet; ne nimittäin asuivat eli tekivät kuitenkin työtään ylimalkaan rakennusten kivijaloissa; näiden verstaiden avonaiset, isohkot akkunat olivat aivan katukäytävän (trotoarin) tasalla. Tiesi Herra mistä mestarit itse sinne sisään menivät, mutta työt sinne kumminkin annettiin akkunan kautta. Jos vanhat tohvelit ovat käyneet huonoiksi, (siellä käydään enimmästään tohveleissa) ja tahdot teettää uudet, niin teet suutarin kanssa kaupan akkunan lautta ja kun hinnasta olette sopineet, niin riistät vanhan tohvelisi pois ja pistät jalkasi akkunasta sisään, jolloin suutari ottaa mitan ja kauppa on valmis.
Tammikuun 29 päivän aamulla nousimme ylös tavalliseen aikaan, iloisina kun olimme saaneet levätä oikein rauhassa pehmoisilla sijoilla kauniissa huoneessa. Kl. 10 e.pp. saimme käskyn asettautua riveihin eräälle kadulle vähän matkaa majatalostamme; sen jälestä tuli armeijan ylipäällikkö H. K. K. Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitsch, ratsastaen pitkin rivejä tervehtäen sekä kiitellen joka rykmenttiä ja pataljoonaa erikseen, joihin me vastasimme innokkailla kaikuvilla hurraahuudoilla. Tarkastuksensa lopetettua kutsutti Suuriruhtinas kaikista rykmenteistä ja pataljonista ne vääpelit, aliupserit ja sotamiehet majataloonsa, joille Hänen Korkeutensa oli hyväksi nähnyt antaa 3:nen luokan (ruusunauhalla) P. Yrjänän ritarikunnan ristejä, tappelujen johdosta Taschkisenin, Dolny-Komartzyn, Iskerin ja Filippopolin luona. Minäkin sain kunnian olla niistä yhtenä ja edustaa siinä suhteessa kolmatta komppaniaa, kun näet olin alipäällistön ja miehistön esimies ja jonka urhollisessa rivissä minun oli ollut kunnia ja onni olla mainituissa tappeluissa. Suuriruhtinas ripusti ristit rintaamme ja taputti samalla olkapäähämme, onnitellen ja kiitellen meitä, sekä niitä joukkokuntia, joihin kuulumme, urhollisuudesta mainituissa tappeluissa.
Tammikuun 30 päivän olimme samassa majatalossa puhdistaen vaatteitamme ja aseitamme, sekä pesten itsiämme kun olimme loassa ja savessa rypöneet monta päivää silmiä myöten, sillä marssissa on hyvin vaikea väliin saada vettä juodaksensakaan, sitä vähemmin pesemisiin; näet kun rivistä ei saa poistua askeltakaan.
Tammikuun 31 päivän olimme yhä vielä samassa majatalossa. K:lo 8 ehtoolla kulki eräs merkillinen huhu, että muka välirauha (aselepo) olisi tehty ja vielä päälliseksi oikein hyvillä ehdoilla. Iloinen uutinen!
Ympäri kaupunkia, kaikista sotaväen majataloista, kuului iloista melua ja hurraamista sekä soiton säveleitä, jotka nekin vahvistivat huhun todellisuutta, jota me ei oikein sittekään tahtoneet uskoa.
Helmikuun 1 päivän olimme aina vaan samassa majatalossa. K:lo 2 j.pp. käskettiin meidät asettumaan majalamme pihaan neliö-kolonnaan, jonka jälestä tuli pataljonamme päällikkö översti Procopé, tarttuen paikalla tuotuun viina pikariin, joka oli juhlaa varten asetettu astioineen eräälle telineelle talon pihalla, ja lausui: "toivokaamme onnea ja menestystä rauhalle, Keisarille ja isänmaallemme, eläkööt!" Raikkaat, innokkaat eläköön ja hurra-huudot kaikuivat riveistä ja soittokunta soitti "Maamme".
Hetki oli juhlallinen, ja arvatenkin monen sotilaan kivikovassa sydämmessä vaikutti joitakin hellimpiä tunteita. — Sen jälestä ryyppäsimme mainitun juhlaryypyn, ollen hyvin tyytyväisinä, rauhan tulolle — ja huhun mukaan kuulleistamme rauhan ehdoista, jotka olivat että — kaikki Turkin alla olevat kristityt pikku ruhtinaskunnat pääsisivät vallan vapaiksi Turkista ja sitäpaitsi maksaa kaikki sotakulungit.
No, mitä parempaa päätöstä tälle sodalle olisimme voineet toivoakaan?
Helmikuun 2 päivän olimme vielä samassa majalassa. Paikkailimme vaatteitamme ja jalkineitamme oikein aika kiiruulla, prikatin päällikkö oli sen käskenyt ja antanut tietää että hän pitää niille tarkastuksen seuraavana päivänä. Sitä paitsi pitää soturin aina oleman eheän ja puhtaan, jos vaan suinkin siihen on tilaisuutta. Paikkaus olikin varsin hyvään tarpeesen tähän aikaan; vaatteemme olivat palaneet, kuulain lävistämät ja karankojen repimät, niin että repaleet vaan sinkoilivat sinne tänne. Saappaissamme oli ainoastaan varret eli ruojuet jälellä, pohjat olivat jo aikoja sitte kuluneet pois ja menneet omia teitään.
Helmikuun 3 päivän olimme aina vaan samassa majatalossa. Paikkuuta ja korjuuta kesti myöskin yhtämittaa, olimme saaneet käskyn, että vaatteemme ja majatalomme huoneet pitävät olla hyvin puhtaat. Kenraali Ellis I piti ennen mainitun tarkastuksensa puolen päivän aikaan. kaupungilla emme saaneet käydä yksitellen, sinne piti mentämän aina komannossa jos kellä oli asiaa. Sotalain mukaan luvattiin rangaista, jos kuka ottaisi, oli se mitä hyvänsä, maanasukkailta ilman rahatta. Sekä muistutettiin, että välirauha oli tehty, eikä siis saa enää tehdä sitä, mikä sodan aikana on väliin ihan välttämätöintä.