Helmikuun 4 päivän olimme samassa majatalossa. Puhdistelimme kiväreitämme ja miekkojamme sekä hääräsimme ja puuhasimme yhtä ja toista. Mitään erinomaista ei tänäpänä tapahtunut; hauska oli vaan olla kauniissa, lämpöisessä salissa; me olimme niinkuin niissä kultaisissa linnoissa, joista Tuhannenyhden yön tarut kertovat.

Tämän päivän ehtoolla saapui pataljonaamme Helsingistä lähetetty ensimäinen varaväki joukko (reservi), joista vanhat sotamiehet aprikoitsivat: "Vastako nyt tulette, kun rauha on jo tehty; emme voi teitä edes kuulain kanssa tutustuttaa".

Helmikuun 5 päivän olimme aina vaan samassa majatalossa. Tänäpänä saimme käskyn valmistaa itsemme seuraavaksi päiväksi eteenpäin marssiin Konstantinopolia kohden. Siis valmistelimme itseämme niinkuin parhain sopi, pussimme täytimme leivällä j.n.e.

Tänä päivänä saimme myös armeijan ylipäälliköltä H. K. K. Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevits'ilta seuraavan päivä käskyn:

"Päivä-käsky.

Annettu Adrianopolissa ylipäällikön asunnossa täkäläiselle sotajoukolle Helmikuun 5 päivänä 1878.

N:o 4.

Urhoolliset päälliköt ja sotamiehet armeijassani! Kun Balkanin vuorien yli käynti aljettiin, vaadin teiltä uusia vaivoja, vaikka olitte väsyneitä; ja senjälkeen ette olekaan kävelleet, vaan olette lentäneet eteenpäin; vähemmässä kuin kuukaudessa olette, niin sanoen, tulvanneet läpi Turkin maan ja tulleet melkein kaupungin, Konstantinopolin, (Zargradin) lähelle.

Matkalla olette ikään kuin sivumennessä hajoittaneet Turkin armeijan, poisottaen Filippopolissa koko heidän tykistönsä, senjälkeen olette voittaneet pikaisella käynnillänne Adrianopolin, Turkin toisen pääkaupungin ja nyt seisotte Mustan meren, Marmora järven ja Egeian meren rannoilla. Vihollinen ei ole voinut teitä vastustaa, hän on laskenut päänsä ja suostunut vaatimuksiimme, sentähden pysäytän teidät.

Nämät loistavat voitot voitettiin ei ainoasti teidän merkillisellä urhollisuudellanne, vaan myös teidän luonnollanne, että kärsiä vaivoja ja puutteita, ei pahat ilmat, pohjatoin lika, eikä jokien yli kahlaus jäätävässä pakkasessa joissa vyötärystä myöten seisoitte vedessä, voinut teitä pysäyttää. Kaipaan sanoja kiittää teitä urhot! Vanhimmasta päälliköstä nuorimpaan kuorma-ajuriin asti olette rehellisesti täyttäneet velvollisuutenne. Kaikki olette kantaneet kuormanne, mikä teille on päälle pantu. Levätkää siis nyt ja valmistakaat kunnialla peitettyinä palaamaan kotiinne, vaan jos vihollinen ei aikoisi allekirjoittaa hänelle määrättyä rauhaa, niin olkaat valmiit uudestaan hyökkäämään tappeluun ja antamaan hänelle viimeisen jyräyksen.