Lokakuun 14 päivän aamulla kello 7 määrättiin meidän komppania etuvartiaketjun päävahdiksi, vähän matkan päähän asentopaikastamme. Ratsuväen partiomiehet kävivät vakoilemassa Plevnaan ja Vid virralle päin, samalla tuoden viinirypäleitä kopilla ja pusseilla, millä kulloinkin sattui. Sitte he myivät niitä jalkamiehille ja saivat senlaista turhan aikaista rahaa, josta emme me ensinkään olleet hyvillämme, kadehtien ratsumiesten etuoikeutta siinä tilaisuudessa.
Mitäs ollakaan, me pyysimme myös päälliköiltä luvan lähteä viinitarhaa vakoilemaan, johon saimmekin luvan. 6-8-miehisiä partiokuntia varustettiin lähtemään matkalle, pussit selässä, kivärit ja varusteet mukana, torjuakseen Turkkilaisia, jos sattuisivat yhteen marjamaahan. Viinitarha oli tästä pari virstaa Plevnaan päin, etuvartio-ketjun etupuolella, joten siis partiokunnan johtajan oli aina hankittava päästölippu, kaikkein etuvartiain päälliköltä, jonka näytettyä etuvartia-ketjun päästö-vartiasto päästi ketjun läpi. Sitte sai liikkua vapaasti, mutta piti sentään aina olla varoillaan, ett'ei joku Turkkilainen salaa maissipellosta hyökkäisi niskaan. Tavallisesti ne marjamiehet aina söivät viinimarjoja vatsansa niin täyteen, että puhkumalla hiljalleen tallustelivat kotiin eli asentopaikkaan, oltuansa marjareissulla useampia tuntia; sieltä myöskin oli aina määrä tuoda pussissa marjoja kumppaneilleen tuliaisiksi. Näin siellä sitte käytiin vuorotellen. — Minäkin menin kerta sinne erään samanlaisen partiokunnan johtajana, aikoen kerta oikein mielinmäärin syödä viinimarjoja. Saavuttuamme sinne oli siellä monta tynnyrinalaa laaja viinitarha, eräällä pienellä ylänteellä, maissipeltojen ympäröimänä. Ensin söimme vatsamme täyteen niin paljon kuin ikinä mahtui ja sitte rupesimme noukkimaan tuliaismarjoja kumppaneillemme. Oikeinpa oli surkeata katsella, kuinka paljon meheviä viinirypäleitä oli tallattu peltoon, ja pitkällisten sateiden tähden oli myös niitä paljon homehtunut. — Kotiin pääsimme onnellisesti, pussit ja vatsanahat pinkoitettuina viinimarjoilla, ettei enää moneen päivään viinimarjat meille oikein maistaneet, ja sepä olikin hyvin luonnollista. Kärsittyämme muutamia vatsan kivistyksiä olimme taas yhtä mukavat luonnonlapset kuin ennenkin.
Lokakuun 15 päivän aamulla kello 8 saimme muuton päävahdista ja tulimme takaisin asentopaikkaan. Kello 12 päivällä pidettiin jumalanpalvelus asentopaikassamme, vaikka oli maanantai päivä; syystä että sunnuntain olimme palvelustoimessa.
Ilma oli tämänkin päivän kaunis ja lämmin.
Lokakuun 16 päivän aamulla kello 8 menimme taas etuvartioiksi samaan paikkaan kuin ennenkin. Kello 4 j.pp. käskettiin meidät muuttamaan ylemmäksi, olimme nimittäin olleet laaksommassa tähän asti, eräälle kukkulalle siinä lähistössä. Sinne olivat sapöörit meille kaivaneet vahvoja valleja ja rintasuojia, joiden takana sitte istuskelimme pienen nuotiotulen ääressä, muistellen entisiä aikoja ja ajatellen nykyisiä kohtaloitamme.
Lokakuun 17 päivän aamulla kello 8 saimme muuton patterivahdista ja tulimme takaisin asentopaikkaan, joka oli sill'aikaa muutettu edellämainitun kylän eteläpuolelle (se oli ensin itäpuolella). Tänään tuli myös tieto lennätinsanomalla Kaukaasialaisten sotaveljiemme suuresta ja loistavasta voitosta Kars'in linnat lähitienoolla, jonka johdosta pidettiin meidänkin asentopaikassamme jumalanpalvelus, jossa hartaat sydämelliset kiitokset nousivat Jumalalle, sotajoukkojen Herralle. Jumalanpalveluksen lopetettua luettiin julki mainittu sähkösanoma, joka oli näin kuuluva: "Venäläiset aseet ovat saaneet loistavan voiton. Kaukaasialainen toimieleva osasto on korkean päällikkönsä, ylipäällikön, johdolla perin pohjin voittanut Muktar Paschan armeijan. Tappelu taisteltiin 16 virstaa Kars'in linnasta. Voitettu vihollinen haki pelastuksensa paolla; viisi tuhatta miestä ja 6 tykkiä otettiin vangiksi tappelun ajalla. Vihollista takaa ajettaessa saatiin vielä kiertämällä 3 divisiä ja 46 tykkiä ympäröityä, jotka antoivat aseensa pois ja vangittiin; 7 Paschaa oli vankien joukossa. Muktar'in onnistui itse paeta Kars'iin, vaan vihollisen armeijan jäännökset ovat pois pakoitetut linnoituksista.
"Länsiarmeijalle ilmoittaissani tämän kaukaasialaisilta veljiltämme voitetun loistavan voiton, olen myöskin siitä vakuutettu että he minun kanssani siinä näkevät uuden todistuksen, että Ylhäisin siunaa tätä meidän oikeuden asiaamme.
"Venäläiset! Rumaanilaiset! Yhdistykäämme meidän yhteisen sotalippumme ympärille; — tämä lippu, joka on ihmisyyden rakkauden ja totuuden risti, on Jumalan avulla osoittava meille tien kunniaan ja voittoon.
Länsi-osaston päällikkö Rumanian ruhtinas Kaarlo I:n."
Lokakuun 18 päivän aamulla kello 9 menimme taas etuvartioiksi samoihin pattereihin, missä ennenkin olimme olleet. Yö 19 päivää vastaan oli kylmä, rankka vesisade rupesi valumaan alas pilvistä, juuri kuin minä nukuin maissiruokojen päällä vallihaudassa ja näin kaunista riemuisata unta, vaan samassa raskaat vesipisareet tippuivat suoraa kasvoilleni ja häiritsivät tuon herttaisen uneni.