Pitkällinen tutustuminen erämaiden elämään ja siihen yhdistyneet alituiset vaarat olivat kanadalaisessa kehittäneet luonteen lujuuden, jota ei José vielä omannut. Josén oli vallannut kiukku, mutta kanadalainen sen sijaan tapansa mukaisesti pysyi tyynenä.
Hän tiesi, että vaara, jota kylmäverisesti katselee, on puoleksi voitettu, kuinka kauhealta se näyttääkin; hänen malttinsa tavallisesti kasvoi vaaran lähetessä.
— Niin, sanoi hän vastaukseksi Josén huudahdukselle, tiedän mitä tuo tarkoittaa aivan yhtä hyvin, kuin jos intiaanit olisivat ennakolta sen minulle sanoneet. Puhuit äsken ketuista, joita koetetaan savustaa luolistaan, — nuo roistot aikovat nyt tulella karkoittaa meidät suojastamme.
Uiva tulipatsas kasvoi pelottavan nopeasti ja vahvisti kanadalaisen sanat. Se valaisi jo kaislan ja saaren rannoilla kasvavat pensaat.
— Se on polttaja, huudahti José, jolla he tahtovat sytyttää saaren.
— Olet oikeassa, sanoi Rosenholz, mutta tuli on pelottava vihollinen. Voi, jospa voisin sytyttää toisen tulen tätä vastaan. Onnettomuudeksi emme ole aavikolla, ja sen vuoksi on etu noitten puolella.
Kanadalainen viittasi tässä sotajuoneen, jota intiaanit usein käyttävät aavikolla vihollisiansa vastaan. Amerikan äärettömillä aavikoilla, jossa korkea ruoho aaltoilee tuulessa samoin kuin valtameren aallot, leviää tuli niin nopeasti, kuin olisi palava aine ruutia. Mutta valkoinen metsästäjä tai kokenut intiaani, jota tuli uhkaa, vastustaa sitä toisella tulella. Hän rientää sytyttämään suuren alan kuivaa ruohoa, ja kun hänen sytyttämänsä tuli on polttanut kaikki palavat kasvit hänen ympäriltään, sammuvat vihollisen liekit polttoaineen puutteessa.
Mutta tässä eivät piiritetyt voineet vastustaa liekkejä liekeillä, ja intiaanien virtaa alas kulkemaan lähettämän polttajan täytyi sytyttää saari, jossa olevilla ei ollut tulta karttaaksensa muuta keinoa, kuin jokeen heittäytyminen. Mutta silloin voisivat intiaanit joko ampua heidät kuoliaaksi, tai vangita heidät elävinä.
Niin oli intiaanien lähettikin arvellut. Hänen käskystään olivat apahit karsineet pihkaisen männyn oksat, asettaneet ne lehtiselle puun rungolle ja sytyttäneet ne; sitten olivat he sysänneet polttajansa virtaan. He tiesivät, että tulipatsas menisi saarta kohti. José loi kysyvän silmäyksen Rosenholziin ja Fabianiin. Saattoi huomata, että vaara enensi hänen kostonhimoansa.
Pihkaisen puun rätinä veden pinnalla teki kamalan vaikutuksen. Mustan, sumuun sekaantuvan savupeitteen alla olivat saari ja rannat niin kirkkaasti valaistut, kuin olisi ollut päivä. Saarella olevia miehiä ei kuitenkaan näkynyt, heitä verhosi kaisla ja pensaat; erään intiaanivartian vaskenkarvaiset kasvot näkyivät silloin tällöin.