Gomez muisti nimittäin, että kaikki puut, jotka olivat aijotut leirin valaisemiseksi, olivat edellisenä iltana loppuneet ja oli unhotettu kerätä uusia. Nyt oli liian myöhäistä.
Tämän hänen viekkaille aikeillensa suotuisan, mutta valkoisille epäsuotuisan seikan oli Antilooppi kyllä huomannut, mutta hän tahtoi varmistua epäilyksissään tässä suhteessa. Nyt ei hän enää epäillyt.
Muistellessaan tätä laiminlyöntiänsä peitti Gomezin otsan kylmä hiki. Häntä lohdutti vain se seikka, etteivät intiaanit olleet pahassa tarkoituksessa paenneet, kun olivat jättäneet päällikkönsä pantiksi. Hän päätti kuitenkin vartioida tätä huolellisemmin.
— Päällikkö ei saa olla yksin ystäviensä luona, minä käsken kuusi miehistäni pitämään hänelle seuraa. He kuuntelevat kertomuksia hänen taisteluistaan.
Gomez lähti, huomaamatta ylpeätä hymyä Antiloopin suupielessä, ja hän käski kuusi tovereistansa menemään intiaanin luo ja vähimmänkin petoksen merkin huomattuaan murhaamaan hänet. Gomez alkoi tottua päällikkyyteen.
He luulivat voivansa lähettää osan miehistöstä keräämään puita, jotta siten saisivat varomattomuutensa korjatuksi, mutta siten olisi joukko liian paljon heikontunut, ja tästä tuumasta luovuttiin.
Leiri jäi siis pimeän peittoon. Tämä pimeys oli vaarallinen sekä itse seikkailijoille, että myöskin arolla oleville, joita he niin hartaasti odottivat ja jotka ehkä olivat eksyneet, eivätkä enää osanneet takaisin. Leiriläiset alkoivat epäillä, ettei heidän päällikkönsä seuralaisineen palaisikaan enää.
Kuiskaavat keskustelut taukosivat, jokainen vaipui ajatuksiinsa, leirissä samoin kuin arollakin vallitsi syvä hiljaisuus.
Tämän kuitenkin pian keskeytti kaukainen ääni. He luulivat kuulevansa hevosten hirnuntaa, vaikka loitollakin. Gomez oli jo vähän tutustunut siihen toimeen, joka niin odottamatta tuli hänen osaksensa, ja hän riensi tuon lähestyvän vaaran kehoittamana, jonka kaikki aavistivat näkemättä sitä vielä, intiaanin luo, jota hän piti päällikkönä. Tämä istui yhtä vakavana.
— Valkoisen kuulo, sanoi meksikolainen intiaanille, ei ole niin hieno, kuin intiaanin. Voisiko päällikkö selittää minulle, tuleeko tuo etäinen hirnuminen sanansaattajain joukosta?