— Valko-ihoiset voivat rauhoittua, huudahti Antilooppi, poistaaksensa vihollistensa epäluulot. Vihdoinkin tulee Mustalintu sopimaan ystäviensä kanssa. Kas vaan, hän ratsastaa pelottomana eteenpäin.
Intiaani lausui tämän henkilöille, jotka eivät näkyneet vähääkään epäilevän. Useimmat näkivät tässä turvallisuutensa merkin. He arvelivat, että luottamus ja varmuus, jota intiaanit osoittivat ajaessaan kesyttömiä hevosia aivan valkoisten leirin äärellä, olivat rauhan enteitä.
Ei kukaan huomannut, että Antilooppi hiljaa päästi auki lavean vaippansa ja otti sen poimuista lyhyen, terävän tapparan; heidän koko huomionsa oli kiinnitettynä tuohon heidän silmiensä edessä tapahtuvaan näytelmään.
Kesyttömät hevoset näyttivät tahtovan hyökätä leiriä ympäröiviä vaunuja kohti. Niitä takaa-ajavain intiaanien joukossa näkyi Mustalintu. Seikkailijat näkivät hänen saavuttavan pakenevan lauman ja koettavan katkaista siltä paluutien. Hevoset pysähtyivät yht'äkkiä sen aukon eteen, joka oli avattu intiaaneille.
Äkkiä, ja juuri kun luottamus Antiloopin rauhan vakuutuksiin ja noiden metsästelevien intiaanien esiintymiseen oli kohonnut korkeimmilleen, pääsi meksikolaisilta hämmästyksen ja kauhun huudahdus.
Heidän silmiensä eteen kohosi tummia, synkkiä, näköjään pimeyden henkiin herättämiä haamuja.
Noiden tähän asti näköjään irtonaisten hevosten selkään ilmestyi ratsastajia liehuvine töyhtöineen, ratsastajia, jotka heiluttivat aseitaan ja päästivät kamalan kiljunnan.
Onneton tapahtuma enensi sekasortoa ja tämän hyökkäyksen kauhua.
Tuon äkkiä ilmassa kajahtavan ulvonnan pelästyttäminä raivostuivat meksikolaisten hevoset, joiden vaisto jo oli huomannut intiaanien läsnäolon.
Pian olivat hihnat, joilla ne olivat kiinni, katkaistut, paalut maasta temmatut. Eläimet alkoivat juosta edestakaisin leirissä, tallaten isäntiään, jotka eivät voineet niitä hillitä. Muutamat hyökkäsivät varustuksia vastaan, toiset hyppäsivät vaunujen yli, tai riensivät aukosta ulos.