Tuskan ja kiukun huutoja sekaantui hevosten hirnumiseen ja intiaanien ulvontaan, ja se saattoi miehuullisimmatkin neuvottomiksi ja hämille.
Leiriin ei jäänyt muita hevosia kuin ne, jotka olivat itsensä haavoittaneet ja nyt makasivat kentällä; toiset nelistivät arolla.
Melkeinpä tämä uusi onnettomuus oli koitumaisillaan meksikolaisten hyväksi.
Satuloihinsa nousseet intiaanit aikoivat ryhtyä ottamaan kiinni tätä elävää saalista, joka pääsi heidän käsistään. Muutamat jo ryhtyivät takaa-ajoon, kun valkoisten onnettomuudeksi Mustalintu kutsui heidät takaisin.
Apahit olivat meksikolaisia kohtaan käyttäneet juonta, johon vain niin rohkeat ratsastajat voivat menestyksellä turvautua. Toinen jalka satulassa ja piilottaen ruumiinsa hevosen toiselle puolen, saattoivat he matkustaa pitkiä matkoja. Pimeys oli helpottanut tämän juonen onnistumista, ja seikkailijat olivat nähneet vain hevoset, huomaamatta ratsastajia, jotka niitä ohjasivat.
Ikäänkuin tuulen ajama tomupilvi hyökkäsivät ratsastajat aukosta leiriin. Maa tärisi, kun intiaanien päävoima nelisti esiin ensin saapuneitten avuksi. Gomez sieppasi puukkonsa, iskeäksensä sen vieressään istuvaan Antilooppiin, mutta tämä ehti ennen häntä.
Intiaanin vaippa valahti äkkiä hänen jalkoihinsa, ja tapparan iskulla halkaisi hän onnettoman kullanetsijän pään.
Samassa kajahti don Estevanin teltan luota sotahuuto, joka tuli niin äkkiä ja oli niin läpitunkeva, että se pikemmin tuntui tulevan paholaisen kurkusta kuin ihmisrinnasta.
Antilooppi sen päästi, hypäten alas kukkulalta ja hyökäten salaman nopeudella valkoisten keskelle.
Satakertainen ulvonta toisti Antiloopin huudon.