— Eikö tämä seutu ole aivan samanlainen kuin Cuchillon kuvaama?
— On kyllä; tuo roisto on piilossa täällä, näimmehän hänen jälkensä tänne tullessamme; ehkei hän olekaan yksin, joten meillä on syytä olla varuillamme.
Don Estevan teki halveksivan liikkeen.
— Diaz on minun mielestäni oikeassa, sanoi Baraja, minä en pääse siitä, että äsken olin näkevinäni ihmishaamun tuolla kukkulalla.
— Nuo intiaanien tuomat uhriantimet osoittavat että he usein käyvät näillä seuduin, lisäsi Oroche, ehk'emme olekaan täällä niin yksin kuin luulemme. Intiaaneja on pelkääminen vielä enemmän kuin Cuchilloa, emmekä saa panna vaaraan armollisen herramme henkeä.
Don Estevan myöntyi, ja rintavarustuksensa takaa näki Rosenholz Orochen laskeutuvan ratsulta ja eroavan seurasta.
— Ah, sanoi Rosenholz hiljaa, noista ratsastajista tunnen nyt yhden erääksi niistä henkilöistä, jotka silloin yöllä näin. Se on sama, jota nimitettiin don Estevaniksi, mutta joka ei ole kukaan muu kuin don Antonio de Mediana, jonka hänen kohtalonsa tuo meidän käsiimme.
— Don Antonio de Mediana! toisti Fabian. Ettekö erehdy? Onko se mahdollista?
— Hän se on, sen sanon.
— Ah, huudahti Fabian, nyt näen hänet; Jumala johdatti minut vasten tahtoani tänne.