— Olkaa varuillanne! sanoi Baraja, minä tunnen tuon miehen; hän on peljättävin tiikerin pyytäjä, mitä olen nähnyt. Katsokaa, Diaz, meillä ei ole onnea.
— Mitä me hänestä! huudahti Pedro Diaz.
— Mitä! Tuo mies vaatii, että me laukaustakaan ampumatta hänelle jättäisimme kulta-aarteen, jonka vertaista ei löytyne. Kun tuollainen aarre on edessä, ystäväni, huudahti Oroche, viitaten kultalaaksoon, niin ennen annan kiskoa sisälmykseni ulos kuin jätän sen toiselle.
— Kuinka vain tahdotte, sanoi kanadalainen.
— Odottakaa, sanoi Pedro Diaz, minä lopetan tämän keskustelun pyssyn laukauksella.
— Ei, huudahti Mediana, pidättäen häntä, katsokaamme ensin, pitkällekö tuo mies mielipuolisuudessaan menee; kenelle meistä, ystäväni, huudahti hän ivaten, aijotte opettaa erämaan lakia?
— Teille, kun niin haluatte, huudahti Fabian, esiintyen äkkiä. Josékin nousi samalla ylös.
— Sielläkö tekin olette! huudahti Mediana kiukun ja hämmästyksen sekaisella äänellä.
Fabian kumarsi juhlallisesti.
— Ja minä, joka viidentoista vuoden ajan olen teidän askeleitanne seurannut, huusi José, ininä kiitän Jumalaa, että vihdoinkin voin päättää vanhan tilini teidän kanssanne.