— Kuka te olette? kysyi don Estevan turhaan aprikoituaan kenen kanssa hän oli tekemisissä, sillä aika oli entisen rajavartian muuttanut.

— Minä olen José unikeko, enkä ole unohtanut oloani Ceutassa, kuten te.

Tämän nimen kuullessaan katosi halveksimisen hymy don Estevanin huulilta. Nopea aavistus sanoi hänelle, että tämä kohtaus voisi muuttua vaaralliseksi.

Hän loi levottoman katseen ympärilleen.

Kultalaakson toisella puolen olevat korkeat kalliot saattoivat suojella häntä pyramidin huipulla olevien tulelta. Lyhyt matka erotti don Estevanin näistä kallioista, ja hetkisen arvelikin hän käyttää tätä suojaa hyväksensä, mutta ylpeys ja kiukku eivät sallineet hänen lähteä paikaltansa.

— Kostakaa viholliselle, joka halveksii pakenemista, huudahti hän ylpeästi Josélle.

— Olenhan sanonut, vastasi tämä kylmästi, että tahdon vangita teidät elävänä.

22.

VANGITSEMINEN.

Koko seikkailija-elämänsä aikana sotilaana ja merimiehenä ei don Estevan ollut milloinkaan ollut suuremmassa vaarassa kuin nyt.