— Ennen kuolen kuin väistyn vaaksan vertaa, sanoi Oroche kiukuissaan.
— Hyvä, sanoi José itsekseen.
— Teillä on enää kaksi minuuttia päätöksenne tekemiseen, sanoi Rosenholz, tähdäten suoraan ratsastajiin; luottakaa minuun, ja karttakaa tarpeetonta veren vuodatusta; vielä on aikaa.
— Poistukaa, aika rientää.
Mediana istui pää pystyssä, ja oli vaiti.
Järkähtämättömänä, ritarillisuutta täynnä loi Pedro Diaz, päättäen kuolla päällikkönsä kanssa, kysyvän katseen don Estevaniin.
— Palatkaa leiriin, sanoi tämä, jättäkää minut kohtalon huomaan ja tulkaa sitten takaisin kostamaan.
Mutta Diaz oli järkähtämätön; sitten läheni hän don Estevania, vaikkei voitu nähdä, kuinka tuo taitava ratsastaja sai hevosen liikkeelle. Kun hän oli saapunut don Estevanin viereen, jäi hän liikahtamatta seisomaan. Tässä, vaikkeivät hänen huulensa näkyneet liikkuvan, kuiskasi hän päällikölleen:
— Istukaa vakavasti satulassa — pitäkää hevosenne valmiina ja antakaa minun toimia.
Entinen rajavartia seurasi tarkoin vastustajansa liikkeitä.