— Armadan herttua, puukko ei luo varjoa enää. Vastoin tahtoansakin kauhistui don Antonio.
Ehkäpä hän muisti tuon ennustavaisen uhkauksen, jonka kreivitär Mediana kaksikymmentä vuotta tätä ennen oli lausunut:
— Ehkä, oli tämä hänelle sanonut, Jumalan oikeus, jota pilkkaatte, kaukaisimmassa erämaassakin, jonne ihmisjalka ei vielä ole astunut, on teille tuova syyttäjän, todistajan, tuomarin ja pyövelin.
Syyttäjä, todistaja, tuomari — eivätkö kaikki olleet siellä? Mutta ken tulisi pyöveliksi?
Tuo kauhea ennustus oli sanasta sanaan toteutuva.
Kahina pensastossa sai paikalla olevat katsahtamaan sinne.
Äkkiä astui sieltä esiin mies, jonka vaatteet olivat savessa ja vettä valuvat.
Se oli Cuchillo.
Tämä roisto läheni todellakin hämmästyttävällä julkeudella, vaikka näyttikin hieman epäröivän.
Ei ainoakaan noista neljästä näyttänyt hämmästyneeltä hänen tullessaan, sillä kaikki olivat omien ajatuksiensa valtaamina.