Hän riensi apua noutamaan, eikä aavistanutkaan että leiri oli hävitetty.
Aurinko valaisi laaksossa nyt vain Cuchilloa, joka ahnain silmin katseli aarrettaan ja ystävyksiä, jotka neuvottelivat, mitä tekisivät rosvolle.
Fabian oli äänetönnä kuunnellut kanadalaisen neuvoa ja tahtoi nyt kuulla entisen rajavartian mielipiteen.
— Te olette, sanoi tämä, tehnyt lupauksen, josta ei kukaan teitä voi päästää; Arellanoksen vaimo on kuolinvuoteellaan tämän lupauksen saanut, nyt teillä on käsissänne hänen miehensä murhaaja, ja teidän täytyy pitää valanne.
Ja huomatessaan tuskallisen epäröimisen Fabianin kasvoilla, lisäsi hän:
— Jos tehtävä tuntuu vastenmieliseltä, niin otan minä sen suorittaakseni.
Sitten meni José pensastoon, joka hänet Cuchillosta erotti. Tämä ei vähääkään välittänyt siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui. Hänen suonenvedon tapaisesti kouristetut sormensa kaivoivat kultaa hiekasta samallaisella kiihkolla kuin nälistynyt sakaali kaivaa ruumiita maasta.
— Sennor Cuchillo, sanoi José oksia taivuttaen, tahtoisin jutella kanssanne. Sennor Cuchillo!
Mutta Cuchillo ei kuullut.
Vasta kolmannella huudolla käänsi hän päänsä ja näytti metsästäjälle kasvonsa, samalla kuin hän tahdottomalla epäluulon liikkeellä käänsi vaippansa syrjän keräämänsä kullan päälle.