Kun ei Baraja ymmärtänyt tätäkään kauheaa uhkausta, selitti intiaani sen hänelle espanjan kielellä.
Onnettoman veri jähmettyi suonissa.
Kolmas intiaani, esimerkin kehoittamana, astui nyt vankia ympäröivästä joukosta esiin.
— Päänahka on minun, sanoi hän.
— Sitten, lisäsi neljäs, on yksin minulla oikeus kaataa valkoisen paljastetulle pääkallolle kiehuvaa rasvaa, jota keitetään hänen veljiensä ruumiista.
Sitten jättivät he hänet hetkeksi rauhaan.
Tämän lyhyen lomahetken aikana tanssivat intiaanit niin sanotun päänahka-tanssin.
Pian kuului kiljunta, joka oli toisenlainen kuin se, mikä seuraa intiaanien iloa tai surua, sillä villi, julmin kaikista erämaan eläimistä, voi karjua vain ilossaan tai surussaan.
Kärsimättömyyden kiljunnan nämä tiikerit nyt päästivät.
Hitaasti nousi haavoitettu päällikkö, joka Antiloopin kanssa oli istunut kukkulalla, ja sanoi hetken tulleen, jolloin hänen sotilaansa tuuma tuumalta saisivat repiä saaliinsa.