Bastardi meni vesiputoukselle, mutta Punakäsi jäi vartioimaan Barajaa ja teki tulen siten pettääksensä vihollisensa.
Heidän etsiessä paikkaa, josta he tehokkaimmin voisivat hyökkäyksen alottaa, luulotteli Rosenholz yhä vain, että he halusivat kultalaakson aarteita.
Äkkiä huomasi José hevosen raadon luona olevat intiaanit. Hän ei erehtynyt, sillä hänen huudahtaessansa hypähtivät molemmat ylös ja katosivat pienen kukkulan taakse.
Tämä näky palautti Rosenholzin masentuneen rohkeuden. Hän nousi ylös molempine tovereineen ja he päästivät, niinkuin pelottomain soturien tuleekin, rajun sotahuudon. Intiaanit vastasivat tähän aavikolta ja vuorilta. Sudet pakenivat peljästyneinä.
Päivä koitti.
Auringon ensimäiset säteet sammuivat Sumuvuorten usvaan, mutta aavikon hiekka kimalteli kullalta heloittavana, purppuraloiste heijasti kallioilta, ja puunlatvat pudistivat päältään sumuverhon.
31.
MOLEMMAT ERÄMAAN ROSVOT.
Piiritetyt ryhtyivät heti tekemään loppuvalmistuksia taisteluun. Kuivaa ruutia kaadettiin sytytinreikiin ja niukka muonavarasto tarkastettiin. Sitten he laskivat ruutisarvensa, luodit ja muonavarat paikalle, jossa niitä suojelivat levitetyt viitat, ja peittivät vielä kaikki kivillä suojellaksensa niitä vihollisen luodeilta.
Kun nämä toimet olivat tehdyt, laskeutuivat kanadalainen ja Fabian pyssy kädessä, katse kiinnitettynä vastapäätä oleviin kukkuloihin, pystytettyjen kivien taakse. José kumartui mäntyjen luo. Siten odottivat he vihollisuuksien alkamista.