— Aavikoiden valkoista oritta! huudahti muuan paimen. Mikä se eläin on?
— Niin, se on ihmeellinen eläin, vastasi nuori paimen; mutta minä en todellakaan tiedä siitä sen enempää. Sennor Encinas voi siitä kertoa.
— Näittehän sen? sanoi metsästäjä. Tahdoittehan ajaa sitä takaa, ja olitte siinä niskanne taittamaisillanne. Sanoinhan teille, että niin tapahtuu aina, kun ajetaan takaa valkoista oritta.
— Ellei hevoseni olisi ollut niin innokas, ei se olisi niljahtanut ja ellei se olisi niljahtanut…
— Ette te olisi pudonnut. Mutta hevonen niljahti, ja siinäpä se on.
— Se on muillekin sattunut. Jutun loppu on, että paimen kaatui hevosineen.
— Totta kyllä, mutta jos te, samoin kuin minäkin, olisitte retkeilleet aavikoilla, sanoi Encinas vakavasti, niin tietäisitte, että siellä toisinaan kohtaa oriin, niin kauniin, ettei sen vertaista löydy, niin nopean, että se ravaa nopeammin kuin toinen hevonen nelistää. Nyt pyydän teitä sanomaan, oletteko milloinkaan nähneet komeampaa ja nopeampaa hevosta kuin se ori oli, jonka tänä iltana näimme.
— Myönnän kyllä, etten ole ennen sen vertaista nähnyt.
— Hyvä, tämä hevonen on epäilemättä se, jota nimitetään aavikoiden valkoiseksi oriiksi.
— Sen minä uskon, sanoi nuori paimen syvän vakaumuksen äänellä.