— Ja mitä merkillistä tässä hevosessa on? kysyi paimen.
— Ensinnäkin sen verraton kauneus, sitten sen ääretön nopeus ja sitten… kuinka vanhan luulette sen olevan?
— Ei se vielä aivan monen vuoden vanha ole, huusivat kaikki.
— Siinä kelpo tavalla erehdytte, vastasi Encinas vakavasti, se hevonen on viidensadan vuoden ikäinen.
Tämä metsästäjän väite otettiin vastaan yleisellä epäilyksellä.
— Niin on kuin sanon, lausui hän vakavasti, mikä melkein varmistutti kuulijat.
— Mutta, väitti muuan paimen, olen kuullut sanottavan, ettei siitä vielä ole kolmeasataakaan vuotta, kun espanjalaiset toivat ensimäiset hevoset Amerikaan.
— Loruja! sanoi nuori paimen, ei parisataa vuotta asiaan vaikuta; sittenkin vielä jää kylläkin kunnioitettava ikä.
— Voin sanoa, jatkoi metsästäjä, että kaikki Teksasin paimenet ovat jo monta vuotta turhaan koettaneet ottaa sitä kiinni. Sillä ovat kaviot kiveä kovemmat, ja kun sitä ajaa takaa etäämmältä, katoaa se pian näkyvistä; jos taasen on lähellä, katoaa se samalla lailla, eikä myöskään enää milloinkaan nähdä sen takaa-ajajaa. Voisin kertoa teille paljon siitä.
— Ehkäpä olette itsekin joskus ajaneet sitä takaa? huudahti nuori paimen.