Näin sattuu ja metsästäjät saavat pitää itsensä onnellisina, jos ei kukaan heistä muserru tai haavoitu hevosten jaloissa.
Nyt olivat ne voitetut, nyt tuli vain niiden kesyttäminen nälällä, ennenkuin ne kesyjen tammojen avulla vietiin laitumelle. Vielä kuluisi viisi, kuusi päivää, ennenkuin nälkä, joka ainoastaan voi totuttaa ne ihmisiin, olisi ne kesyttänyt. Yö taasen levitti luontoon synkän vaippansa. Riemuitsevat paimenet, jotka olivat tehneet urotyön, josta kauan puhutaan, viettivät juhlaa. Don Augustin jakoi viiniä ja viinaa väelleen suuren nuotion ääressä; siinä paistettiin kaurista ja siinä miehet vielä puoliyön aikaan kertoivat seikkailujaan.
Mutta älkäämme unohtako monien muiden kertomuksemme henkilöiden vaativan huomiotamme. Diaz on vielä harhailemassa aavikolla, comanhi seuraa rosvoja, Rosenholz itkee ryöstettyä kasvattiansa. Luokaamme vielä kuitenkin silmäys Puhvelijärven rannalle. Kauvan kajahteli metsässä metsästäjäin iloinen nauru, johon sekaantui aitauksessa olevain hevosten valittava hirnunta. Kun viimeiset viinipullot olivat tyhjennetyt ja kauriista jäljellä vain luut, joita metsästäjän koira kalvoi, raukesi keskustelu ja taukosi vihdoin. Paimenet heittivät uusia puita nuotioon, ja ojentuivat vaippoihin kääriytyneinä nurmelle.
He antautuivat hyvin ansaitun unen valtaan, muistamatta että metsässä oli nähty epäiltäviä jälkiä.
Yön hiljaisuudessa, jota vain keskeyttivät vangitut eläimet, jotka pian saisivat nöyrtyä piiskan ja kannuksien alla, loi kuu vaalean valonsa punertavaan nuotioon. Kuun säteet ja nuotio valaisivat telttoja ja nurmikolla makaavia metsästäjiä. Milloinkaan ei oltu järven rannalla nähty niin maalaamista ansaitsevaa ja tyyntä näkyä kuin nyt.
40.
TAKAA-AJO.
Kaksi päivää oli kulunut kesyttömien hevosien pyynnistä, kun viisi henkeä eri joukoissa kulki Punaista jokea ylöspäin.
Siltä paikalta, jossa nämä noin puolen penikulman erottamat henkilöt olivat, oli päivän matka kultalaaksoon ja kolmen Puhvelijärvelle.
Muutamia päiviä ennen kuin ystävykset piiritettiin kultalaaksoon, kulki kaksi henkilöä kevyellä, ruuhella Gilajokea ylöspäin. Ruuhi oli niin täyteen ahdettu kaikenlaisia esineitä — satuloita, viittoja, tavarakääröjä ja aseita — että sen reunat olivat melkein veden pinnan tasalla. Soutajina olivat vanha rosvo ja hänen poikansa, jotka eräältä Tubac-linnoituksen kauppiaalta olivat ryöstäneet nämä tavarat ja tappaneet hänet. Kun tämä murha oli saanut liikkeelle koko seudun, olivat molemmat rosvot paenneet nopeasti saaliinensa ja, jotta heitä ei tunnettaisi, pukeutuneet papagos-intiaanien pukuun. Silloin kohtasi don Augustin tyttärineen heidät matkalla Puhvelijärvelle.