— Tässä on intiaanien mokkasiinien jälkiä, ja tässä, ellen erehdy, valkoisen miehen jalkineitten, sanoi hän.
— Noita viimeksi mainittuja ei ole Fabianin jalka jättänyt, lausui Rosenholz. Etkö muista niitä jälkiä, joita joku päivä sitten seurasimme, kun lapsiraukka meitä innokkaampana riensi edellä ajaen takaa viimeksi tappamaamme kaurista. Toivoni on Jumalassa, mutta mikään ei todista, että Fabian on hengissä. — Epäilettekö sitä? kysyi Gayferos säälivästi. Ensi kerran gambusinon yhdyttyä heihin loi Rosenholz ystävällisen katseen häneen. Hän hämmästyi muutosta, minkä kahden päivän melkein täydellinen paastoaminen ja haavan kipu olivat tuon miehen ulkomuodossa vaikuttaneet.
— Epäilemmekö sitä? huudahti José, tietysti! Olimme vain hetkeksi jättäneet hänet, emmekä sitten ole häntä löytäneet. Mutta mitä lausuitte äsken pelkäämästänne onnettomuudesta?
— Eilen illalla, sanoi Gayferos, päätin itse auttaa itseäni, kun ette lupauksenne mukaan palanneet ja kun jättämänne ruokavarat olivat lopussa. Voi, kauheata on olla niin avutonna, kuoleman vaaran alaisena. Seurasin jälkiänne pitkän matkan, mutta kadotin ne täällä vuoristossa. Yön lähetessä harhailin ympäri ja saavuin vihdoin suurelle joelle; näin siellä olkihatun, jonka tunsin Fabianin omaksi.
— Missä sitten? lausui Rosenholz, päästäen ilon huudahduksen. José, vanha ystäväni, olemme rosvojen jäljillä. Näkemäni vene oli varmaan heidän. Viekää heti meidät sille paikalle!
Ilo valtasi vanhan metsästäjän, ja Gayferoksen opastaessa kysyi Rosenholz ystävällisesti, oliko mitään tapahtunut heidän poissa ollessaan.
— Ei minulle mitään sattunut, vastasi tämä. Jumalan armosta kasvoi lähistöllä runsaasti tuota kummallista ruohoa, jota kotiseudullani nimitetään apahiruohoksi ja jonka mehu nopeasti parantaa haavoja. Survottuani kahden kiven välissä tätä ruohoa tein siitä siteen päähäni; ja muutaman tunnin kuluttua tunsin itseni niin virkistyneeksi, että olin nälissäni ja söin jättämänne muonavarat.
— Ja tänne tullessanne näitte Fabianin hatun? kysyi José.
— Niin, ja se saattoi minut aavistamaan onnettomuutta, jonka surukseni huomaan tapahtuneenkin.
José kertoi lyhyesti uudelle toverilleen, mitä oli tapahtunut, piirityksen ja sen surkean lopun.