— Ja keitä ovat nuo rohkeat miehet, jotka ovat olleet teitä urhoollisempia ja taitavampia? kysyi Gayferos kummastuksella, joka selvästi osoitti, kuinka suureksi hän arvosteli vapauttajainsa voiman ja rohkeuden.
— Roistoja, jotka eivät pelkää Jumalaa eivätkä perkeleitä, ja joille aijomme kovasti kostaa, vastasi José, mainiten nuo kaksi vaarallista vastustajaa, joiden kanssa he onnettomuudeksi olivat toisen kerran sattuneet yhteen. Mutta kyllä vielä kohtaamme heidät, lisäsi hän.
Tällä hetkellä saapuivat kulkijat tehtyänsä monta kierrosta, joihin oli syynä Gayferoksen huono muisti, sille paikalle, jonka hän oli maininnut. Samalta paikalta oli Barajakin nähnyt ruuhen molempine rosvoineen katoavan maanalaiseen kanavaan.
Suurista vaikeuksista huolimatta onnistui heidän laskeutua alas jyrkkiä kallioita, jotka ympäröivät sitä joen haaraa, jonka rannoilla metsästäjät toivoivat löytävänsä uusia jälkiä, jotka johtaisivat heidät oikeaan.
41.
UUSIA VAIVOJA.
Kun molemmat metsästäjät sekä gambusino olivat saapuneet joen rannalle, huomasivat he lyhyen matkan päässä siitä paikasta, jossa olivat, polun, joka kiemurteli vuorelta rannalle.
— Varmaan on tämä sama tie, jota nuo roistot vankineen kulkivat, sanoi José, ja meidän tulee etsiä heidän jälkiänsä polulta.
— Kummastelen vain yhtä seikkaa, sanoi Rosenholz, tarkoin tarkastellessaan polkua, sitä näet, että kiivasluontoinen Fabian on niin rauhallisena ja tyynenä kulkenut mukana. Nuo pensaat, nuo koiruohot eivät osoita hänen tehneen vähintäkään vastarintaa.
— Olisitko mieluummin tahtonut, että hän vartiainsa kanssa olisi syössyt alas tuolta vuorelta?