Mutta mestitsi voi mahdollisesti muuttaa olopaikkaansa tahi olla viipymättä siellä niin kauvan, että kanadalainen saisi tilaisuuden menestymisen toiveella hyökätä hänen kimppuunsa.
— Onko jokien yhtymäpaikka etäälläkin Puhvelijärvestä? kysyi kanadalainen Ukkosensäteeltä.
— Noin puolen penikulmaa.
— Ja mitä tekee mestitsi Puhvelijärvellä, jossa olette löytäneet hänen jälkensä? Tietääkö poikani siitä?
— Hän aikoo ryöstää lumpeenkukan, joka asuu taivaansinisessä majassa, sanoi intiaani leimuavin silmäyksin.
— En ymmärrä teitä, Ukkosensäde.
— Lumpeenkukka, selitti comanhi, koettaen salata silmiensä loistoa, on valkoisten tytär; hän on niin valkoinen ja kaunis kuin magnoliapuun kukat, jotka ovat puoleksi avoinna aamulla ja täysin puhjenneina päivällä; hän loistaa selkeämmin kuin aamutähti, joka sotilaan silmissä on kauniimpi kuin kaikki intiaanitytöt.
— Ja mitä tekee tyttö siellä, kaukana kaikista ihmisasunnoista? jatkoi Rosenholz.
— Hänen isänsä ja kaksineljättä metsästäjää hevosineen ovat lumpeenkukan seurassa.
— Kaksineljättä metsästäjää! Oi! huudahti Rosenholz iloiten, sitähän juuri Pedro Diaz aikoi meille sanoa. Siellä niinmuodoin kohtaamme hänet, ja silloin on syntyvä ankara taistelu: kuusikymmentä intiaania toisella puolen ja toisella neljä-, viisikymmentä valkoista ja intiaania, jatkoi metsästäjä, jonka kasvot elpyivät rohkeudesta; Punainen joki on näkevä veren virtoinaan juoksevan. Me pelastamme taistelun tuoksinassa Fabianin ja sitten muserramme pyssyn tukeillamme molempien rosvojen päät.