— Sitä epäilen, vastasi Rosenholz. Mutta he eivät voi enää ainakaan vahingoittaa meitä; kuitenkaan emme voi estää noita toisia ennen meitä asettumasta pensaitten taakse.
— Riittää! huusi intiaani, viitaten kädellään soutajille lakkaamaan soutamasta.
Viimeisetkin intiaaniratsastajat olivat kadonneet pensastoon; kuitenkin oli comanhin pyssy, jonka hän äkkiä laukaisi, tappanut vielä yhden.
Pian tervehtivät venettä kiväärin laukaukset. Onneksi ne eivät vaikuttaneet tuhoavasti; toisen soutajan käsivarsi haavoittui, eräs luoti läpäisi taasen veneen, mutta vedenpinnan yläpuolelta. Comanhi koetteli terveellä kädellään haavaa; kyynärluu ei ollut vahingoittunut, luoti oli vain lävistänyt lihan. Kanadalainen tarttui nyt airoon hänen sijastaan ja souti taaksepäin pieneen lahdelmaan, jota tiheä kaislavyö suojeli. Se oli varmin turvapaikka, mitä lähistöllä oli.
Matkustajat käsittivät, että olisivat menettäneet kallista aikaa, ehkäpä henkensäkin, jos olisivat väkisin tahtoneet kulkea jokea myöten tai ajaa intiaanit edullisesta asemasta, josta he vallitsivat jokea.
Täytyi siis päättää joko jättää vene ja samalla siis luopua arvokkaasta apuneuvosta, tai kantaa vene kiertoteitse intiaanien anastaman paikan ohitse.
Tuskin olivat matkustajat varovasti ehtineet nousta maihin, kun siltä paikalta, johon apahit olivat asettuneet, kirkas leimu valaisi joen ja sen rannat. Samassa myöskin suhahti muutamia luotia läheltä venettä läpi kaisliston. Tulen leimu oli varmaankin merkki, jonka intiaanit antoivat etäämpänä oleville tovereillensa.
Vihollisten aavikolta keräämä kuiva ruoho levitti kirkkaan, mutta lyhytaikaisen valon. Tuossa punertavassa loimussa näkivät apahit kuitenkin aivan selvästi kanadalaisen jättiläisvartalon ja samoin toisenkin, helposti tunnettavan, nimittäin Josén.
Huudot: Lumivuorten kotka! Matkijalintu! Verinen pääkallo! — joilla nimillä intiaanit nimittivät Rosenholzia, Joséta ja Gayferosta, ilmaisivat, että heidät oli tunnettu.
— Miksi nimittää valkonaamainen suuri metsästäjä itseänsä kotkaksi, kuului pilkallinen ääni, kun hän ei ole voinut salata jälkiänsä Sumuvuorelta ja Gilajoelta Punaisen joen rannoille?