— Itsekin sitä juuri ajattelin, vastasi tämä. Näyttää siltä, kuin yhdenkin henkilön olisi vaikea tunkeutua eteenpäin, vaikka kirveellä raivaisi tietä, ja nuo roistot ovat päässeet hevosineen niin nopeasti. Varmaan löytyy joku salainen käytävä, joka meidän täytyy etsiä; muuten emme voi valloittaa paikkaa, ja jos yrittäisimme ajaa heidät pois, tulisimme jokainen ammutuksi.
— Voimme ainakin sytyttää metsän tuleen, sanoi Rosenholz; pahaksi onneksi on intiaanien joukossa kalliita henkiä, joita meidän täytyy säästää.
Näin sanoen jatkoivat molemmat metsästäjät reippaasti etenemistään ja kohtasivat pian comanhit.
— Lumpeenkukka on tuolla sisällä, eikä Kotkan poika ole kaukana hänestä.
Nuoren päällikön taitavasti valitsemana asemana oli majavien joen kapeimman haaran yli tekemä sulku. Muulloin olisi ollut hupaistakin katsella noitten eläinten työtä. Mutta nyt ei ollut aikaa siihen.
Sulun avulla, oli vesi johdettu uomastaan ja ennenkuin se muodosti mainitun suon, oli se uurtanut itselleen uuden uoman, joka oli kuivanut. Tähän uomaan, joka oli noin neljä jalkaa syvä ja kaksikymmentä leveä, laskeutuivat comanhin apujoukot väijyksiin. Taitavat ampujat saattoivat tästä, joka oli puolen pyssyn kantaman päässä vihollisten varustuksista, suuresti vahingoittaa tätä.
— Encinas, sanoi Rosenholz puhvelin pyydystäjälle, jos hetkeksi päästätte koiranne, niin se suuresti auttaisi meitä pelastamaan kristityn hengen.
— Oso-raukkaa rakastan suuresti, sanoi Encinas; jos sen lähettää tuohon viidakkoon, on se siellä varman kuoleman oma. Mutta tehdään sittenkin niin.
Näin sanoen aukaisi hän koiran hihnan.
— Oso, reipas Oso, etsi! sanoi hän. Koira näkyi ymmärtävän isäntänsä kehoituksen, ja hiipi pensastoon.