— Minä, mestitsi! vastasi tämä. Tahdon puristaa ystävän kättä.
— Jos siinä on kaikki, mitä mestitsi tahtoo, niin olkoon ääneti; hänen äänensä on minusta yhtä inhottava kuin kalkkarokäärmeen sihinä, vastasi Ukkosensäde.
— Ei siinä vielä kaikki. Mestitsillä on vallassaan Kotkan poika ja Valkoinen kyyhkynen; hän lupaa luopua heistä.
— Millä ehdoilla mestitsi heistä luopuu?
— Hän sanoo ehdot silloin, kun hänen toinen kätensä puristaa Kotkan, toinen Ukkosensäteen kättä. Päälliköt eivät ole tottuneet keskustelemaan, katsomatta toistensa silmiin.
— Kotka ei ole täällä, eikä Ukkosensäde purista milloinkaan mestitsin kättä, ellei musertaaksensa sitä.
— Hyvä! vastasi mestitsi, jonka silmät hehkuivat vihasta. Eikö majavan sulun takana ole ketään muuta päällikköä?
— Jos sallitte, niin kyllä minä johdan keskusteluja, sanoi Pedro Diaz comanhille. Kuule mestitsi! Tässä on meksikolaisten kullanetsijäin päällikkö. Hän on kai yhtä hyvä kuin muutkin?
— Keskustelkaamme, sanoi mestitsi; saanko minä hänen sanaansa luottaen astua yksin, aseetonna esiin, yksi ainoa aseellinen seuralainen mukanani? Te saatte tehdä samoin.
— Kyllä, vastasi rehellinen Diaz, kunniani nimessä, ja itse tahdon näyttää esimerkin.