— Minä olen nähnyt vain nahkamekkoisen miehen, ja tässä on pyssy, jonka hän paetessaan jätti, keskeytti Rosenholz. Mutta ethän ole haavoitettu, huudahti hän Fabianiin kääntyen.
— En, en, ystäväni, isäni, sanoi tämä heittäytyen kanadalaisen syliin; kyynelsilmin painoi tämä hänet rinnoilleen ja huudahti ikäänkuin olisi hänet ensi kerran nähnyt:
— Oi, kuinka suuri ja muhkea hän nyt on, tuo pikku Fabian!
Levottomana kysyi hän sitten jälleen löytämältänsä nuorukaiselta, mikä oli syynä tämän vaaleuteen ja sortuneeseen näköön.
— José on kertonut minulle kaikki, sanoi Fabian, minä tiedän, että äitini murhaaja on noiden ihmisten joukossa.
— Niin, sanoi José, mutta pyhän neitsyeen nimessä, päästämmekö hänet pakenemaan?
— Jumala varjelkoon, sanoi Fabian.
Nuo kolme ystävää ryhtyivät neuvottelemaan ja päättivät mitä pikimmin rientää sillalle, jonka yli matkustajain täytyi mennä, sillä se oli ainoa Tubaciin vievä tie.
8.