Näin sanoen riensi hän hevosen luo, joka peljästyneenä väistyi, ja tarttuen lasson varteen, jolla hevonen oli kiinni, heitti hän nenäliinansa sen silmille.
Koko ruumis vavisten jäi hevonen liikkumatonna seisomaan.
Fabian toi Josén satulan, kiinnitti sen nopeasti, osoittaen pystyvänsä tällaisiin toimiin; sitten kiersi hän lasson eläimen kuonon ympäri, niin että sitä saattoi ohjata ja ottamatta pois nenäliinaa, jolla hevosen silmät olivat peitetyt, aikoi hän jo hypätä satulaan, kun José kanadalaisen viittauksesta koetti estää sitä.
— Hiljaa, hiljaa, sanoi hän, jos täällä jokunen on oikeutettu istumaan tuon hevosen selkään, niin olen kai minä, joka sen pyydystinkin.
— Ettekö näe, sanoi Fabian kärsimättömästi, ettei tuolla hevosella vielä ole omistajansa merkkiä, ja se todistaa, ettei sitä vielä ole opetettu ratsuksi. Jos henkenne on jonkin arvoinen, ja toivotte saavanne pitää jäsenenne ehjinä, niin älkää yrittäkökään ratsastaa sillä.
— Minä siitä asiasta päätän, sanoi José ja läheni, astuaksensa jalustimeen. Mutta tuskin hevonen huomasi käden tarttuvan satulaan ja jalan koskevan jalustimeen, kun se syrjään hyppäämällä heitti Josén kymmenen askeleen päähän huumauksiin maahan. Vielä ei hän ollut ehtinyt ylös, kun Fabian jalustimiin koskematta hyppäsi satulaan.
— Pysähdy, Fabian, pysähdy! huudahti Rosenholz levottomana; tahdotko joutua heidän käsiinsä?
Mutta Fabian oli jo ottanut pois nenäliinan hevosen silmiltä, ja se, kun taasen saattoi nähdä, hypähti läähättävin sieramin kolme kertaa vapautuaksensa taakasta, jonka ensi kerran tunsi selässään; mutta sitten jäi se liikkumattomana seisomaan, vavisten ikäänkuin häpeästä, tuntiessaan itseänsä siten hallittavan.
Rosenholz käytti tätä hetkeä tarttuaksensa ohjaksena olevaan nuoraan, mutta se oli jo myöhäistä, ja kuinka väkevä hän olikaan, vapautti kuitenkin hevonen yhdellä hyppäyksellä itsensä hänestä ja lähti sitten vimmatusti rientämään eteenpäin. Jonkun hetken voi kanadalainen vielä katseellaan seurata rohkeaa ratsastajaa; peljästyen näki hän miten Fabian taisteli eläimen raivoa vastaan ja kumartui satulaan, ettei satuttaisi itseään puun oksiin; sitten ei Rosenholz enää voinut nähdä häntä.
— He tappavat hänet! huudahti hän surullisesti. Viisi yhtä vastaan! Taistelu on liiaksi epätasainen. Meidän tulee koettaa mikäli mahdollista pysytellä läheisyydessä suojellaksemme lasta, joka meille vasta äsken lahjoitettiin.