Nämä kaksi peljättyä metsästäjää nähdessään epäilivät rosvot. Fabian kannusti hevosensa uudelleen eteenpäin, mutta eläin nousi pystyyn ja heittäytyi sanomattoman pelon valtaamana uudelleen takaisin.
— Ampukaa, ampukaa! huusi don Estevan.
— Kirottu, sanoi kanadalainen tuskallisella äänellä, kirottu se, joka ampuu! Ja sinä Fabian, väisty, Jumalan nimessä, noiden rosvojen tieltä!
— Fabian? toisti don Estevan kummastuen, katsoen nuorukaiseen, joka kanadalaisen rukouksista huolimatta uudelleen kannusti oikealle ja vasemmalle hyppivää hevostansa.
— Niin, Fabian! huusi José äänellä, joka kuului yli vedenputouksen kohinan, Fabian se on, don Antonio Mediana, joka teiltä vaatii tiliä äitinsä murhasta.
Samalla kun hänen äänensä sekaantui kosken kohinaan ja kuului onnettomana enteenä Medianan korviin, jonka ensi kerran eläissään peljästys valtasi, sieppasi tuo kiivas nuorukainen veitsensä, antoi hevosensa tuntea sen terävää kärkeä ja kannusti eteenpäin. Nyt hypähti hevonen nopeasti kuilun yli ja pääsi vastaiselle rannalle.
Mutta toinen sen takajaloista luiskahti kostealla rinteellä. Hetkisen koetti se saavuttaa tasapainoansa; kallio säkenöi sen kavioissa, sitten sen polvet herpautuivat, silmät menivät umpeen, se päästi tuskallisen hirnunnan ja putosi ratsastajineen koskeen.
Kun vesi loiskahti rannalle, pääsi sydäntä särkevä huudahdus kanadalaisen rinnasta, mutta vastaiselta rannalta kajahti riemun huuto. Pian sen kuitenkin tukahdutti kosken kohina, joka anasti kahdenkertaisen saaliinsa.
9.