Noin neljätoista päivää Fabian Medianan katoamisen jälkeen kosken kuohuihin tapahtui seuraava kohtaus niissä erämaissa, jotka ulottuivat Tubacin linnoituksesta Yhdysvaltain rajalle.
Ennenkuin kuvaamme siinä esiytyvät henkilöt, tahdomme esittää sen näyttämön, jossa he kohtaavat toisensa.
Ne äärettömät tasangot, jotka Rio Gilan ja sen haarajokien vähän kastelemassa erämaassa erottavat Meksikon Yhdysvalloista, ovat ainoastaan metsästäjäin ja kullankaivajien epämääräisten kertomusten kautta tunnettuja. Mainittu joki, joka alkaa pohjoisen kaukaisilta vuoriseuduilta, juoksee pitkän matkan hiekkaisen maaperän läpi, jossa ei mitään puita näy. Kuivan erämaan uurtavat vain sadeveden tekemät kuilut, mutta tämä vesi ei tuota kasvullisuutta, vaan hävittää sen.
Kivinen maa näyttää matkustajalle ainoastaan syviä kuivuneita jokien uomia, jotka ehkäisevät hänen matkaansa, tarjoamatta hänelle tai hänen hevosellensa ravintoa. Hirvet ja puhvelit karttavat näitä erämaita, joissa ainoastaan pian kuihtuvaa ruohoa kasvaa. Intiaanejakin liikkuu täällä vain silloin kun siellä osan vuotta puhaltava helteinen tuuli on tauonnut.
Aurinko jo loi vinoja säteitä vaipuessaan länteen. Näkyi valkeita keveitä pilviä, jotka punertavalla kajastuksellaan osoittivat, että aurinko oli kulkenut suurimman osan rataansa. Ääretön avaruus, jonka sineä siellä täällä verhosivat pilvet, oli tyhjä, kotka vain näkyi siipiään liikahduttamatta leijailevan. Korkeudestaan voi se nähdä ihmisolentoja erämaassa.
Aivan sen alla oli soikean muotoinen aitaus, jonka olivat muodostaneet teräväpiikkiset nopaalikasvit. Niiden seassa näkyi muutamien rautatammien mataloita oksia.
Aitauksen toisessa päässä oli päältä aivan tasainen, jonkun jalan pensastoa korkeampi kukkula. Ympärillä näkyi laveita kalkkialueita, hiekkaisia aroja ja kukkuloita, jotka näyttivät hiekkameren kivettyneiltä aalloilta.
Noin kuusikymmenmiehinen ratsastajajoukko oli tässä laskeutunut ratsailtaan. Hevosien kyljet höyrysivät kuin pikaratsastuksen perästä. Saattoi kuulla ihmisäänien sorinaa, hevosten hirnuntaa ja kaikenlaisten aseiden kalsketta. Keihäitä pienine lippuineen, muskettia, kivääriä ja kaksipiippuisia pyssyjä oli sidottu satuloihin kiinni. Muutamat ratsastajat hoitivat hevosiansa, toiset loikoivat hiekalla kaktuskasvien vaillinaisessa katveessa ja mielivät ennen kaikkea saada levätä raskaan matkan jälkeen, jonka kestäessä kuuman vyöhykkeen polttava aurinko oli saattanut heidän jäsenensä jäykistymään aivan kuin pohjolan pakkanen.
Vähän matkan päässä näkyi kuormahevosia, jotka tälle paikalle ohjasivat matkansa; niiden perässä nähtiin parikymmentä raskaasti lastattua vaunua, jotka muodostivat epäsäännöllisen vyön ja muulien vetäminä hitaasti lähenivät.
Mitä ei yksikään näistä ihmisistä voinut nähdä, mutta minkä kotkan silmä näki, olivat nuo pitkin aukeaa erämaata lepäävät ihmisten ja eläinten ruumiit, jotka olivat viittoina seikkailijain kulkemalla tiellä, hehkuvan auringon valaisemina.