— Asia alkaa käydä arveluttavaksi, sanoi Rosenholz surullisesti.
— Jos hyökkäisimme heidän päällensä, kun heitä on vain viisitoista, sanoi José.
— Ei, sanoi kanadalainen, olkaamme ääneti ja hiljaa, intiaani ei ole varma vielä.
— Niinkuin tahdot.
Ja José alkoi tähystellä puiden takaa.
Intiaanipäällikkö otti itse pyssyn ja meni rannalle.
— Mustanlinnun käsi ei vapise kuin kuivunut ruoho tuulessa, sanoi intiaani, kohotti pyssynsä ja ojensi sen saarta kohti; pyssy oli vakavana ja liikkumattomana hänen voimakkaissa käsissään. — Mutta ennenkuin intiaani ampuu, jatkoi hän, odottaa hän vastausta saarelle piiloutuneilta valkoisilta; hän laskee sataan asti.
— Mene minun taakseni, Fabian, sanoi Rosenholz.
— Ei, minä jään tähän, sanoi Fabian päättävästi. Minä olen nuorin; en saa peljätä vaaraa, vaan koetan suojella teitä.
— Lapsi, sanoi kanadalainen, etkö näe, että minun ruumiini on joka taholta kuutta tuumaa leveämpi sinun ruumistasi. Jos tekisin mielesi mukaisesti, tarjoaisimme intiaanin pyssylle kahdenkertaisen maalin.