Aurinko meni mailleen, lyhyt hämärä levitti varjonsa luontoon, kuu valaisi veden pintaa; punaihoisista ei kuulunut hiiskaustakaan.
— He haluavat meidän päänahkojamme, mutta eivät ole varmoja asiastaan, sanoi José, pidättäen haukotustaan, sillä aika tuntui hänestä pitkältä.
— Kärsivällisyyttä, sanoi kanadalainen, intiaanit ovat korppikotkien tapaisia: vasta sitten uskaltavat he ryhtyä ihmisruumiiseen, kun se on ruvennut mätänemään. Apahit tekevät samoin. Ja me asetumme kaislikon taakse vartioimaan.
Metsästäjät alkoivat tarkastella. Hetkisen näytti vastainen ranta aivan autiolta; pian nähtiin kuitenkin intiaanin suurinta varovaisuutta käyttäen koettelevan metsästäjäin kärsivällisyyttä, jos jokunen juoni olisi ollut kätkettynä; sitten yhtyi häneen toinen ja molemmat lähenivät rantaa enenevällä luottamuksella. Vihdoin nähtiin kuun valossa kymmenen soturia.
— Indiaanit kahlaavat, jos heidät oikein tunnen, peräksytin joessa, sanoi Rosenholz; sinä Fabian tähtäät ensimäistä, José keskelle, ja minä annan viimeisen edelliselle osansa. Siten erottaa heidät aukko, eivätkä he voi yht'aikaa päästä saarelle, ja me tulemme helposti toimeen heidän kanssaan. Sitten alkaa taistelu mies miestä vastaan; sinä Fabian sillä aikaa, kun me puukkoinemme heitä odotamme, lataat meidän pyssymme ja annat ne meille; kiellän sinua äitisi nimessä hyökkäämästä.
Kun kanadalainen antoi nämä käskyt, astui roteva soturi jokeen ja hänen jäljessään yhdeksän lisäksi. Kaikki kahlasivat he varovasti, eikä loiskekaan heitä ilmoittanut. Olisi luullut heitä henkien maailmasta tulleiksi varjoiksi, jotka veden pinnalla liehuivat.
14.
KAMALA YÖ.
Intiaaneista varmaan tuntui kuin olisi kuolon hiljaisuus vallinnut saarella, sillä metsästäjät pidättivät hengitystänsäkin, ja sentään lähenivät apahit mitä suurimmalla varovaisuudella. Jonon ensimäinen oli saapunut paikalle, jossa vesi alkoi syvetä. Se oli Mustalintu; viimeinen intiaani oli tuskin rannalta astunut. Nyt oli hetki, jolloin kanadalaisen tuuma oli täytäntöön pantava.
Fabian aikoi juuri Josén suureksi harmiksi ampua jonon johtajaa, kun Mustalintu äkkiä sukelsi veteen; lieneekö hän sitten aavistanut jotain vaaraa, tai varoittiko metsästäjäin pyssyn piippuihin sattunut kuunsäde häntä.