Tuo surkuteltava, alaston, vihreänkellervä olentoparka itki lakkaamatta ja liikutti kuihtuneita ohuita sääriään ja käsivarsiaan edestakaisin ilmassa kuin apua rukoillen. Kehdon juurella istuva äiti oli vallan kokoon kyyristynyt, niin että pää melkein kosketteli polvia, eikä hän kiinnittänyt huomiota yhteenkään noista äänistä. Näytti siltä kuin raskas taakka olisi painanut hänen niskaansa ja estänyt häntä nousemasta. Silloin tällöin hän koneellisesti laski karkean känsäisen polttavan kätensä kätkyen laidalle ja keinutti tätä edestakaisin, muuttamatta asentoansa ja yhä vaieten. Ja surkean itkun hetkeksi keskeytyessä, pyhäinkuvat, amuletit ja taikaesineet, joilla kehto melkein kauttaaltaan oli peitetty, heiluivat sinne tänne synnyttäen kohisevan äänen.
— Liberata! Liberata! huusi yksi vaimoista ja pudisti häntä. — Katso, Liberata: Tuo nainen on tullut; tuo nainen on tullut luoksesi. Katso toki häntä!
Hitaasti äiti kohotti otsaansa ja loi ympärilleen sekavia katseita; sitten hän kiinnitti kuivuneet synkät silmänsä vieraaseen naiseen, ja noista silmistä puhui ehkä enemmän kuin väsynyt tuska eräänlainen epävarma, kumea kauhu: kauhu yöllisestä noituudesta, johon ei mikään henkienmanaus pysty. Kauhu siitä, että nuo kyllästymättömät olennot pitivät taloa vallassaan ja että ne varmaankin viimeisen kuolleen ruumiin mukana tulivat sen jättämään.
— Puhu toki, puhu toki — rohkaisi häntä yksi naisista, yhä pudistaen häntä käsivarresta. — Puhu! Sano tälle rouvalle, että hän lähettää sinut ihmeitä tekevän Neitsyen luo.
— Niin, rouva, tee hänelle se armotyö, — pyysivät toiset järjestänsä.
Lähetä hänet Neitsyen luo! Lähetä hänet Neitsyen luo!
Lapsi itki äänekkäämmin. Suuren piinion latvassa istuvat varpuset nostivat hermoja viiltävän huudon. Oliivipuiden muodottomien runkojen välissä haukkui naapurimökin koira. Kuutamossa alkoivat varjot näkyä.
— Niin — soperteli Ippolita, joka ei kauempaa jaksanut kestää vaikenevan vaimon tuijottavaa katsetta, — lähetämme hänet sinne… huomenna.
— Ei, ei huomenna; lauantaina, rakas rouva.
— Lauantai on juhla-aatto.
— Anna hänen ostaa vahakynttilä.