— Kuka siellä on? — kysyi sisältä käheä ääni.
— Minä se olen, täti.
— Vai sinäkö se olet, Giorgio? Tule, tule. —
Hän ilmestyi kynnykselle, kellervin, varjossa melkein kuolon kelmein kasvoin, ja loi veljenpoikaansa tuon omituisen katseen, joka ensin kohdistui käsiin, sitten vasta kasvoihin, ikäänkuin heti nähdäkseen, toivatko kädet jotain mukaansa.
— Menen noihin huoneisiin tuolla — sanoi Giorgio, jota inhoitti tuon viheliäisen olennon ilmapiiri, salaamatta, ettei tahtonut viipyä.
— Hyvästi, täti. Tahdon hieman tuulettaa noita huoneita.
Hän kulki käytävää edelleen ja saapui toiselle ovelle; mutta asettaessaan avainta reikään, kuuli hän vanhuksen laahustelevat askeleet takanaan.
Tämä vanha melkein heikkomielinen jumalinen nainen, jonka hengitys löyhkäsi mädälle kuten sillä, joka potee kuolettavaa lavantautia, joka makeisilla on tärvellyt terveytensä ja joka puoleksi oli lahonnut pyhimyksiensä parissa — tämä vanha nainen siis oli ikäänkuin tämän paikan vartija. Tämä vanhus oli itsemurhaajan sisar, Demetrio. Aurispan täysi sisar!
Giorgion mieli lamautui, kun ajatteli, että ehkä ei pääsisi hänestä erille, että hänen kenties täytyi kuunnella hänen lorujaan tämän paikan melkein pyhässä hiljaisuudessa, keskellä noita kalliita ja hirveitä muistoja. Hän ei sanonut mitään, ei kääntynyt taaksepäin; hän aukaisi oven ja astui sisälle.
Ensimäinen huone oli pimeä, täynnä painostavaa, tukahuttavaa ilmaa ja tuota hajua, joka on ominainen vanhoille kirjastoille. Kapea valonjuova tunki sisään ikkunasta. Giorgio epäröi, ennenkuin aukaisi luukut ja kuunteli, napsuttelivatko puun toukat. Gioconda täti, jota siinä pimeässä ei näkynyt, alkoi rykiä. Silloin valtasi Giorgion, hänen hapuillessaan rautahakoja, väristys, kammo. Hän aukasi ikkunan ja kääntyi; liistaluukkujen levittämässä vihreässä hämärässä hän näki huonekalujen epämääräiset ääriviivat; keskellä huonetta hän näki vanhuksen, sivullepäin kumarassa, horjuvana ja voimattomana, mutisten itsekseen. Giorgio tempasi syrjään liistaluukut, jotka narisivat saranoillaan. Päivänpaiste virtasi huoneeseen. Ikkunaverhot värähtelivät.