"Ammuitteko tuota punavarpusta?" karjahti hän.
Kun pyssy oli metsästäjän olalla ja hän itse vielä vaaniskelemassa pensaissa, näytti kielto hyödyttömältä. "Ammuin kylläkin", vastasi hän ja oli jälleen kääntyvinään sumakkiin päin.
Abram näytti aikovan syöksähtää eteenpäin. "Osasitteko siihen?" kysyi hän kammottavan rauhallisesti.
"Luulin osanneeni, mutta arvaanpa vain satuttaneeni sitä siipeen."
Abramin sormet kiertyivät nuijan ympäri. Ystävänsä äänen kuullessaan tuli kardinaali puikahtaen pensasten läpi värähtävänä liekkinä, ja turvaa etsien lehahti häntä niin läheltä, että sen siipi melkein hipaisi hänen poskeansa.
"Kas siin'! Kas siin'!" huuteli lintu miltei kuoliaaksi pelästyneenä.
Ei näkynyt hänessä ainoatakaan sulkaa vahingoittuneen.
Abramin huojennus oli niin suuri, että hän näytti lyhenevän kokonaisen tuuman pituudeltaan.
"Nuori mies, kiittäkää ennemmin Jumalaa, ettette osannut tuohon lintuun", sanoi hän juhlallisesti, "sillä jos olisitte tappanut sen, olisin minä hutkinut tämän sauvan säpäleiksi teidän selkäänne, ja pelkäänpä pahoin, etten olisi tiennyt milloin hellittää."
Hän astui innoissaan askeleen eteenpäin, ja metsästäjä, erehtyen hänen aikeistaan, nosti pyssynsä.
"Pyssy alas!" ärjähti Abram,tunkeutuen pensasten läpi, jotka takertuivat häneen, repivät vaatteet hänen harteiltaan ja seisauttivat hänen kulkunsa. "Pyssy pois! Elkää tohtiko nostaa asetta minua vastaan omilla maillani ja annettuanne minulle sananne.