"Sananne!" kertasi Abram musertavan pilkallisesti, vanhat valkoiset värisevät kasvonsa pelottavan näköisinä. "Nuori mies, onpa mulla pari sanaa teille sanottavana. Te olette näöltänne kuin mies ja olette puettu kuin mies, ja kuitenkaan ei yksikään ainoa elävä olento pitäisi teitä tällä hetkellä muuna kuin varkaissa käyvänä koirana. Kaikki aika, minkä Jumala on teihin pannut, on hukkaan kulutettua, ja sama onni on ollut äidillännekin. Arvelen, että Jumala on tottunut siihen, että hänen luomansa olennot vaeltavat väärillä teillä, mutta minun tulee sääli äitiänne. Herra tietää, että nainen saa kärsiä ja raataa kylliksi lastensa hyväksi, ja saada sitten poikansa miehen mittaan ja nähdä hänen omasta tahdostaan rupeavan valehtelijaksi! Nuori mies, totuus on luonteen temppelin kulmakivi. Ei kukaan voi nostaa hyvää rakennusta ilman vankkaa perustusta; ettekä te voi rakentaa lujaa luonnetta ja perustaa sitä valheelle. Mies joka valehtelee ei kelpaa mihinkään. Häneen ei voi luottaa missään elämän suhteissa eikä miltään puolelta. Te annoitte sananne kuin mies, ja kuin mies minä sen otin ja menin pois luottaen teihin, ja te petitte minut. Ikäänkuin ei tuo oravajuttukin olisi ollut valhetta sekin. Onko teillä kukaties sairas ystävä, joka tarvitsee oravan lientä?"
Metsästäjä puisti päätä.
"Eikö? Ei sekään ollut totta? Tunnustan, että teette minut uteliaaksi. Tahtoisitteko kertoa minulle, mikä päähänpisto sai teidät keittämään minulle tuon orava-historian?"
Metsästäjä puhui takeltaen. "Tahdoin kai tehdä jotakin, joka saisi teidät tuntemaan itsenne pieneksi", myönsi hän käheällä äänellä.
"Te halusitte saada minut tuntemaan itseni pieneksi", toisti Abram kummastellen. "Voi taivasten tekijä! Nuori mies, oletteko koskaan kuullut bumerangista puhuttavan? Se on eräänlainen ase, jota käytetään Borneossa tai Austraaliassa tai jossain noissa vieraissa maissa, ja se on tehty niin, että pakanat voivat paiskata sen menemään ja se leikkaa sirkkelin ilmassa ja tulee takaisin heittäjän käteen. Minä en voi nähdä itseäni enkä tietää, kuinka pieneltä näytän, mutta mieluummin minä menetän kymmenen vuotta elämästäni, kuin että joku tapaisi minut näyttämästä niin pieneltä kuin te näytätte tällähaavaa. Arvelen, että me näytämme likipitäin siltä, miltä meistä tuntuu tässä maailmassa. Minä tunnen itseni lähes Goliatin kokoiselta tällä erää, mutta teidän kokonne on sellainen että minun on työläs nähdä teissä mitään miestä lainkaan. Ja te halusitte saada minut tuntemaan itseni pieneksi! Oi, oi sentään! Ja niin nuorikin kun lisäksi olette!
"Ja jos ei ollut kaunis asia syödä sanansa, niin miksikä teidän piti tahtoa muutenkaan tappaa punavarpunen? Mikä antaa teille oikeuden käydä ympäri toimittamassa maailmasta sellaista kauneutta ja hupia? Kenenkä luulette luoneen tämän maailman ja kaikki mitä siinä on? Luulette kukaties, että joku teidän kokoisenne on veistänyt sen puunpalasesta, ripotellut hiukan hietaa maaksi, pistänyt sinne muutaman siemenen puiksi ja juoksuttanut valtameret vesikannulla! Minä en tiedä, mitä kivetyt kadut ja talliruokinta tekevät miehelle, mutta jokainen, joka on elänyt kuusikymmentä vuotta maamyyränä, tietää, että koko tämä vanha maailma on täynnänsä töitä, jotka ovat aivan liika isoja jokaiselle muulle paitsi Jumalalle ja julman isolle Jumalalle siksi toiseksi!
"Teidän ei suinkaan tarvitse hälistä ihkasten mitään tieteen keksinnöistä, sillä jos tiede vaikka voisikin todistaa, että maa on auringosta irtautunutta tulenhehkuvaa kuonaa, joka palloutui ja jähmettyi lentäessään avaruuden halki, kunnes painolaki kävi siihen kiinni ja pysäytti sen, niin ei se todista, mistä aurinko on irtautunut tai miksi se on palloutunut eikä kumminkaan jäähtynyt. Taivas päänne päällä, maa jalkainne alla, puut ympärillenne ja joki tuolla noin — kaikki täynnä elämää, johon teillä ei ole pikkuruisintakaan oikeutta koskea, sillä Jumala on sen luonut ja se on Hänen. Tiedänhän kylläkin, että Hän selvästi sanoi, että ihmiset vallitkoot karjan maassa ja linnut ilmassa. Ja se tarkoittaa, että teillä on valta iskeä kuoliaaksi myrkyllinen kyy sen sijaan että antaisitte sen pistää itseänne. Tarkoittaa, että teidän on parempi ampua hukka kuin antaa sen kiikuttaa pois lampaanne. Tarkoittaa, että on oikein tappaa haukka ja pelastaa kananpoikaset; mutta Jumala tietää, että punavarpusen ampuminen vain siksi, että näkisi sen höyhenien lentävän, ei ole ensinkään minkään vallitsemista, se on vain elukkamaista. Menee yli ymmärrykseni, kuinka te voitte katsoa Kaikkivaltiasta kasvoihin ja sihdata jyväsimen tuontapaiseen luontokappaleeseen. Tarvittaneen enemmän sappea kuin minussa on.
"Jumala ei ole koskaan luonut mitään kauniimpaa kuin tuon linnun ja Hänen on täytynyt olla ylen ylpeä työstänsä. Heittäkääpä vain silmänne siihen tuonne noin. Oletteko koskaan nähnyt mitään niin erinomaisen sievää, koreata, hivelevää? Ovathan täynnä historiaakin nuo pienet punaiset olennot. Oletteko koskaan ajatellut sitä? Viime vuoden lintuja se on, täällä jossakin syntynyt, sen se on näköinen, jos minkään. Läksi etelään talveksi ja sai tuttavia, jotka ovat ruokkineet sitä ja opettaneet sitä luottamaan ihmisiin. Tuli keväällä takaisin yhdessä yössä ja keksi tämän sumakkipensaan toista kuukautta sitten. Se valtasi minut heti ensi kerralla sen nähdessäni.
"Se on isoin ja punaisin punavarpunen minkä koskaan olen nähnyt; ja oikea mestari puhumaan ihan ihmiskieltä. Puhuu yhtä täydesti kuin te ja minä. En tiedä, mitä puhui tuolla etelässä, mutta siitä saatte olla vahvassa uskossa, että se oli jotakin oivaa alaltaan. Kun se asettui tänne, puheli se ilmasta ja kertoi siitä kutakuinkin kohdalleen. Se osasi sanoa 'Vesi vie! Vesi vie!' justiin tällä tapaa. 'Vesi' se äänsi justiin yhtä hyvin kuin minä, ja joskin se vähän venytteli 'vie-e', saattoi silti jokainen pässinpääkin ymmärtää, mitä se tahtoi sanoa ja minkä se sanoi niin korealla äänellä ja niin selvään kuin kello. Sitten se tuli lemmensairaaksi ja kerjäsi kumppania, niin että ihan ruumista runteli. Ja jos minä olisin ollut varpusnaaras, en suinkaan olisi ollut niin hidas tulemaan. Pehmitti minut vallan väleen. Sitten tulee paikalle pieni naaras ja jää sen tykö; ja kun se kertoi naaraalle, kuinka rakasti sitä, niin melkeinpä luuli urkujen soittavan virsiä. Nyt niillä on pesällinen mitä juonikkaimpia pieniä töyhtöpää-poikasia, ja nyt se on halkoa kaiut, kutsuen koko naapuruston katsomaan niitä, niin se on tuhottoman ylpeä.
"Panen pääni pantiksi, ettei sitä ole ennen koskaan ammuttu. Se on melkein kaistapäinen pelkästä kauhistuksesta, mutta aivan liikaa tuittupää jättääkseen perheensä ja kätkeytyäkseen teidänkaltaisiltanne olennoilta. Siinä pojassa ei ole varovaisuutta hiventäkään. Kas nyt, kuinka se rynnistelee ympärinsä antaakseen teille uuden tilaisuuden.