"Minä olin aivan liika kovasti romatismin kynsissä voidakseni käydä käsiksi peltotöihin tänä keväänä, kunnes tuo lintu tuli tänne, ja sen punatakki ja tulinen laulu lämmittivät minua niin, etten ole sellaista tuntenut vuosikausiin. Työ on käynyt kuin rasvattu, ja mieleni on laulanut elämän ilosta ja onnesta joka hetki siitä pitäen kuin se tuli. Minä olen kantanut sille ruokaa tuolle aidanharjalle kerran kahdesti joka päivä kuukauden ajan ja voin päästä kolmen jalan päähän siitä. Vaimoni tulee sitä katsomaan ja tuo sille ravintoa ja me melkein palvelemme sitä. Kuka te olette tullaksenne tänne pyyhkäisemään pois sen elämänilon ja meidän ilomme siitä linnusta, ja aivan ilman aikojaan? Olisitte jättänyt maahan mätänemään, jos olisitte siihen osannut; ja minä ja Maija kun olemme sitä niin rakastaneet!
"Pysähdyttekö koskaan ajattelemaan, kuinka täynnä tämä maailma on rakastamisen arvoisia asioita, jos sydämenne on kyllin iso päästämään niitä sinne? Rakkaus käskee meitä elämään ympäröivien esineitten kauneuden vuoksi ja ilosta että saamme olla niiden parissa. Ja se on minun uskoni, että ainoa tie, jolla voimme saada ihmiset rakastamaan meitä, on että kykenemme pitämään arvossa heidän tekojaan. Jos mies panee kaiken sydämensä ja sielunsa ja verensä ja lihansa ja nikamansa taulujen maalaamiseen, niin voitte puhua talonhoidosta hänelle koko päivän ja hän pysyy mykkänä; mutta osoittakaapa vain hänelle näkevänne mitä hän sihtaa teoksellaan, niin rakastaa hän teitä kuin veljeänsä. Mitä hyvänsä jollekulle onnistuu, onnistuu se siksi että hän rakastaa sitä niin, että panee siihen kaiken parhaimpansa; ja siten, kun rakastatte hänen tekojansa, rakastatte häntä itseään.
"Melkeinpä veisi surma tuollaisen maalarin, joka on pannut parhaimpansa itsestään maalaukseensa, jos sitten tulisi joku otus mieheksi niinkuin te ja kaataisi tärpättiä sille yksistään vain nähdäkseen värin juoksevan; ja minä arvelen, että täytynee olla Jumalasta kovin väsyttävää, kun Hän ensin saa miettiä miten luoda ja antaa muodon ja värin tuon linnun tapaiselle kappaleelle ja sitten nähdä teidän tulla maleksivan ja ampuvan pienen punaisen sydämen sen ruumiista vain näyttääksenne, että sen te osaatte. Sehän on itse elämä, tällä joenrinteellä. Yhtä kernaasti soisin näkeväni teidän kaivavan pensaston paikaltaan ja kuivaavan joen ja tärvelevän sen taulun, jonka ne laittavat pilviä kohti, kuin näkeväni teidän pudottavan tuon punavarpusen puusta. Se on kaiken olevaisen punainen elonkipuna. Jumala lie luonut sen silloin kun Hänen sydämensä sykki kuumana rakkaudesta ja halusta luoda jotakin verratonta, ja Hänpä näki, kuinka kaunista olisi tuikata sen sulat vereen, jota oli vuodattamassa sen suoniin.
"Minun mielestäni ei ole parempaa tapaa rakastaa ja palvella Jumalaa kuin suojella ja pitää arvossa niitä ihania lahjoja, joita hän on antanut iloksemme ja hyödyksemme. Tämän linnun palveleminen on jonkinlaista uskontoa minulle. Kauneuden keksiminen pilvissä, puissa ja ruohoissa ja vedessä, minkä Jumala on luonut, ei ole muuta kuin Hänen ylistystänsä. Koko maailma on pyhättö. Voitte jumaloida kaikkea päänne päällä leijuvista pilvistä aina jalkainne alla nuokkuviin ruohoihin saakka.
"Tietenkin on joka miehellä oma alttarinsa. Minun on tuolla mökissä ylhäällä joen mutkassa. Maija elää siellä. Jumala ei ole koskaan laatinut siistimpää teelmää kuin tehdessään Maijan. Rakastaa häntä on sakramentti. Hän on niin eheä ja puhdas ja vilpitön ja jalosydäminen. Neljäänkymmeneen vuoteen en ole tohtinut kavuta suoraan Maijan eteen ja yrittää sanoin tulkita mitä hän on minulle. Koskaan ennen en ole nähnyt mitään niin kaunista tai hyvää. Ei mikään kukka ole niin tuoksuvainen ja hyvänhajuinen kuin hänen tukkansa päänalusella. Koskaan en ole tavannut mehiläispesän hunajaa niin makeaa kuin hänen rakkaudesta värisevät huulensa. Pitkin koko vanhaa Wabashia ei ole lintua, jolla olisi hänen veroisensa ääni. Jumalan rakkaus ei ole avarampi kuin hänen lempeytensä. Kun hän on käynyt kotona tervehtimässä omaisiaan, olen niin suuresti ikävöinyt häntä, että olen mennyt hänen vaatesuojaansa ja useammin kuin kerran suudellut hänen hameenhelmaansa. En ole vielä koskaan rohjennut suudella hänen jalkojaan, mutta olen aina halannut sen tehdä. Olen päättänyt, että jos hän kuolee ensimäisenä meistä, minä teen sen silloin. Ja Maija olisi itkenyt silmänsä puhki, jos olisitte ampunut punavarpusen. Korunne ovat juuri sen näköiset, että te voisitte ampua. Minä oletan että Jumala laittoi niin, että se kuula menikin sivu. Minä oletan — —"
"Jos voitte lopettaa, niin Herran nimessä tehkää se!" huudahti metsästäjä. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja riutuneet, ohimot hiestä kosteat ja koko ruumis vapisi. "Minä en voi kestää enempää. Luultavasti ette usko minulla olevan mitään inhimillisiä tunteita ensinkään, mutta kyllä minulla joitakin on, ja huomaan mitä tietä voin saavuttaa lisää. Te ette kaiketi tahdo uskoa minua, mutta minä en enää koskaan tapa mitään viatonta, vaaratonta olentoa enkä valehtele enää koskaan elämässäni."
Hän asetti pyssynsä nojalleen orapihlajaa vasten ja pudotti muut metsästysvehkeensä sen vierelle maahan.
"Minä en näytä olevan sopiva henkilö mitään 'vallitsemaan'", sanoi hän. "Jätän nuo tavarat teille; ja paljon kiitoksia siitä mitä olette tehnyt minulle."
Pensaissa kahahti, joku loikkasi aidan poikki, ja Abram ja kardinaali olivat yksin.
Vanhus lysähti äkkiä istumaan kaatuneen sykomoorin haaralle. Hämmästys melkeinpä häikäisi hänet. Hän kohotti vapisevia käsiään ja katseli niitä kummeksien ja sitten laski ne kummallekin tärisevälle polvelleen tukeakseen itseään. Hän kostutti kuivia huuliaan kielensä kärjellä ja hengitti raskaasti läähättäen. Hän tirkisteli orapihlajaan päin.