"Tulkaa itse katsomaan!" vastasi Freckles.
"Olkoon menneeksi!" sanoi Duncan. "Jos sinä saat yhdenkään linnun istumaan pääsi päälle tai syömään kädestäsi, niin ota pois vapaasti jyvähinkalostani ja vehnäpurnustani pitkin talvea."
Freckles hypähti koholle ja hihkui ihastuksesta.
"Voi, Duncan! Te olette liian antelias!" huudahti hän. "Milloin tulette?"
"Ensi pyhänä", sanoi Duncan. "Ja uskonhan minä, että Limberlostin linnut ovat kesyjä kuin kanat, jahka sen näen, mutta en ennen."
Tästä alkaen Freckles nimitti lintujaan kanoiksensa ja Duncanit samoin. Ja seuraavana sunnuntaina Duncan vaimoineen ja lapsineen vaelsi hänen seurassaan rämeelle. He näkivät niin ihmeellisen näyn, että se antaa heille puheenaihetta koko heidän loppuiäkseen ja tekee heidät kaikkien lintujen uskollisiksi ystäviksi.
Frecklesin linnut odottivat häntä aukeaman reunassa. Ne halkoivat hyistä ilmaa hänen päänsä ympärillä punaisin, sinisin ja mustin kaartein ja kierroksin. Ne karkoittivat toisiaan pois hänen luotaan ja liihoittelivat itse niin läheltä, että siivet viistivät häntä.
Ruokintapaikalla Freckles laski maahan vanhan sankonsa täynnä jätteitä ja varvuista tekaistulla luudalla lakaisi lumen pieneltä tasaiselta tanterelta. Heti kun hän oli kääntänyt selkänsä, lehahtivat linnut ruuan kimppuun ja sieppasivat palasia kantaakseen ne lähimpiin pensaisiin. Jotkut rohkeimmista, iso varis ja närhipari, asettuivat sangon reunalle ja ahmivat kaikessa rauhassa, mutta kardinaali, joka empi, uskaltaako vaiko ei, toraili ja ärhenteli istuen oksalla sen yläpuolella.
Sitten Freckles kaatoi sangosta varastonsa. Heti tuntui maa muuttuneen kuin miksikin Montezuman levitetyksi viitaksi, paitsi että kaikki nämä kirkasväriset höyhenet olivat elävien lintujen selässä. Niiden syödä noppiessa Duncan tarttui vaimonsa käsivarteen ja silmäili kummissaan; sillä pensaista ja kuivasta ruohosta tuli joukoittain viiriäisiä somasti piipittäen ja haastellen omituisella kurkkuäänellään, ikäänkuin toisiansa kehoitellen. Ja ennenkuin kukaan mitään älysi, istui iso harmaa kaniini keskellä kestejä tyytyväisesti nakertaen kaalinlehteä.
"No katsos pahusta!" kuului vaimo kiihkeästi kuiskaavan.