"Miksi", tiedusti hän.
"Salliko joku teidän tulla tänne kertomatta mitään käärmeistä?" tiukkasi Freckles.
"Kohtasimme kyllä herra McLeanin telatiellä, ja hän puhui jotakin käärmeistä, luulen ma. Lintunainen pani jalkaansa nahkaiset säärykset, ja varmaankin hänen on ollut hyvin kuuma. Pahempaa hellettä en minä ole koskaan kokenut, enkä ole voinut muuta kuin kylpeä hiessäni."
"Aiotteko tulla sieltä pois?" murisi Freckles.
Impi nauroi ikäänkuin hyvällekin pilalle.
"No jospa minä teille kertoisin tappaneeni kalkkarokäärmeen, joka makasi kiemurassa juuri samassa paikassa, missä nyt seisotte. Se oli minun pituiseni ja paksu kuin käsivarteni, niin että ehkä sentään viitsitte siirtyä sieltä", vaati Freckles.
"Te puhutte erinomaisen hauskalla tavalla", sanoi tyttö. "Isäni oli iiriläinen, ja pitäisihän minun siis osata samaa. No jospa minä teille kertoisin…", matki hän huolellisesti lausuen ja korostaen joka sanan.
Frecklesin pää alkoi olla pyörällä. Hän oli eilen tähän samaan aikaan härnännyt Wessneriä. Nyt hänen omat silmänsä täyttyivät kyynelillä.
"Jospa te käsittäisitte vaaran!" jatkoi hän epätoivoisena.
"Oo, onkohan se niin suuri?"