Freckles oli kumartunut eteenpäin, ahmien joka sanan niin kiihkeänä, että houkutteli johtajan selvittelemään seikkoja, joita ei ikänään ollut aikonut ottaa puheeksi.
"Mutta mikäs siinä, ettei se olisi maailman parasta työtä minulle?" virkkoi hän pyytävästi. "Minä en sairasta koskaan. Minä jaksaisin vaeltaa sen polun pari kolme kertaa joka päivä ja koko ajan pitää visusti silmällä."
"Mutta olettehan tuskin muuta kuin nuorukainen, ja tästä tulee aimo urakka karaistulle miehellekin", vastasi McLean.
"Nähkääs, ensinnäkin te pelkäisitte. Rajalinjaa laittaessamme me tapoimme kuusi kalkkarokäärmettä, jotka olivat melkein teidän mittaisia ja niin paksuja kuin käsivartenne. Hengenvaarallista on rämpiä rämettä saartavassa saraheinässä, ellei jaloissa ole paksua nahkaa yli polvien.
"Teidän pitäisi myös osata uida, jos vesi noustessaan uurtaa pois sen tilapäisen sillan, jonka olemme rakentaneet siihen, missä Käärmeoja kääntyy rämeeseen. Syksyllä ja talvella ilmat vaihtelevat äkisti ja jyrkästi ja minä vaadin tarkkaa vahdinpitoa joka päivä. Te olisitte aina yksin, enkä minä mene takuuseen siitä, mitä Limberlostissa saattaa piillä. Metsä on saanut olla täällä sellaisenaan aikain alusta asti ja se on täynnä kaikenmoisia haamuja ja ääniä. Enkä minä ota sanoakseni, mistä ne kaikki tulevat; mutta päättäen muutamasta näkemästäni hiiviskelevästä varjosta ja selkää karmivasta huudosta, joita olen kuullut, minä itsekin olisin mieluummin kohtaamatta niiden omistajia enkä minä ole heikko ja arka.
"Pahinta kaikesta on, että joka mies, joka tunkeutuu rämeelle merkkaamaan ja varastamaan puita, on hurjapäinen olento. Muuan apulaisistani, John Carter, oli minun pakko ajaa tiehensä monesta painavasta syystä. Hän tuli tänne, meni yksin nevalle, valitsi ja merkkasi joukon arvokkaita puita ja yritti sitten myydä niitä eräälle toiselle yhtiölle, joka kilpaili kanssamme, kun me hankimme tämän metsän. Hän on vannonut ottavansa nämä puut, vaikkapa hänen sitten täytyisi ne saadakseen kuolla taikka tehdä murha; ja hän onkin sellainen mies, ettei vahvinkaan kernaasti häntä kohtaisi."
"Mutta jos hän tulisi varastamaan puita, niin totta kai hän toisi mukanaan ison joukon juhtia ja miehiä, niin ettei tarvitsisi muuta kuin pitää silmät auki ja lähteä hakemaan teitä?" tuumi poika.
"Niinpä kyllä", vastasi McLean.
"No, miksikä en minä voisi pitää vahtia yhtä visusti ja juosta yhtä nopeasti kuin joku vanhempi ja vahvempi mies?" kysäisi Freckles.
"Ka miksei, lempo soi!" huudahti McLean. "Enpä tiedä, onko miehen koko puoleksikaan niin tärkeä kuin hänen uskaliaisuutensa ja luotettavuutensa — jos oikein asiaa ajattelen. Istukaahan tuohon pölkylle ja tuumitaan hieman. Mikä teidän nimenne on?"