"Anna hänen olla! Hän saa kyllä aikanaan tietää, missä hänen sukulaisensa majailee."
"Sinulla on valta käskeä", vastasi sotilas. Sitten pitkitti hän innollisesti jo ennen alkamaansa kertomusta: "Tuodessaan pojan oli hän savenvalajan työhuoneessa olevan savikappaleen näköinen."
"Eipä ihmettäkään", keskeytti häntä pappi, "hän lepäsikin kyllin kauvan tomussa tiellä. Mutta mitä etsi hovimestarisi sotamiesten luona?"
"Adon'iltani, jonka minä eilen ehtoolla lähetin ulos, olimme saaneet tiedon, että kova kuume vaivasi poikaparkaa ja sentähden pani Kasana viiniä ja imettäjänsä balsamia yhteen sekä lähetti vanhuksen sillä leiriin."
"Pojan vaiko päällikön luo", kysyi profeetta veitikkamaisella hymyilyllä.
"Sairaan luo", vastasi sotilas päättäväisesti ja hänen otsansa rypistyi uhkaavaisesti. Mutta hän maltti mielensä ja pitkitti ikäänkuin anteeksi anoen: "Hänen sydämensä on pehmeä kuin vaha ja heprealainen poika, näithän sinä hänet eilen…"
"Soma poika, aivan naisten mielen mukaan!" naurahti pappi. "Ja joka sisarenpoikaa hyväilee, hän ei tee enolle vääryyttä."
"Sitä oli hänellä tuskin mielessään", vastasi eversti jyrkästi. "Muutoin näkyy tuo ilmainen heprealaisjumala omistavan yhtä terävät silmät omiansa kohtaan kuin kuolemattomat, joita sinä palvelet, sillä hän vei Hotepun pojan luo, kun hän jo oli kuoleman kielissä. Uneksija olisi varmaankin ratsastanut hänen ohitsensa, sillä pöly oli jo —"
"Muuttanut hänet savikappaleeksi. Mutta sitten?"
"Silloin näki vanhus äkkiä jotakin kullalta hohtavaa harmaassa pölyssä —"