"Orvokkilehden!" huusi Xanthe.
"Niin, orvokkilehden", toisti silmänkääntäjä. "Anna se minun käteeni!
Tuossa on, — katso vaan tänne, tuossa on seitsemän merkkiä, ja
seitsemän, — senhän tietää jokainen, — seitsemän on terveyden luku.
Hiljainen onni ja hyvä terveys, se on sinun orakelisi."
"Kyllä jumalat sitä olisivatkin minulle velkaa näin pitkän kärsimisen jäljestä", huokasi Lysander. "Kaikessa tapauksessa tule tänne jälleen yhden vuoden kuluttua, ja jos sinun kaakottava pythiasi ja tämä lehti ovat ilmoittaneet totuutta, annan minä sinulle ison kappaleen vaatetta uudeksi takiksi, jos minulle on silloin suotu ilman nojaa ja kainalosauvaa tuoda se sinulle, mutta koeta sentään onneasi mieluimmin jo kuuden kuukauden kuluttua, sillä sinun chitonisi on kipeämpi kuin minä ja on tuskin elävä kokonaista vuotta."
"Ei puoltakaan", vastasi silmänkääntäjä viekkaasti hymyillen. "Anna tuoda minulle jo tänään tuo vaatepalanen, jotta minä, palattuani kuukauden perästä, voisin huvittaa vieraita sinun parantumisjuhlassasi soveliaammassa puvussa. Enhän minä ole mikään jättiläinen enkä ole vähentävä erittäin sinun varojasi."
"Me tahdomme katsoa, mitä löytyy", nauroi Lysander, "ja jollen minä heitä sinua, kun sinä kolmenkymmenen päivän perästä palaat, huolimatta sinun komeasta takistasi, huonona ennustajana ovesta ulos, saa sinun huilunsoittajasi myös kappaleen liinavaatetta laihoille jäsenillensä. Mutta ilmoita nyt tyttärellenikin hänen tulevaisuutensa."
Tuo pieni otti lehden Xanthen kädestä ja sanoi: "Se johtuu öljypuusta, on erinomaisen pitkä ja sillä on valoisa ja pimeä puoli. Sinä olet saavuttava korkean i'än ja sinun elämäsi on muodostuva suloiseksi tai vähemmän onnelliseksi, aina sen mukaan kuinka sinä sen otat."
"Aina sen mukaan kuinka sinä sen otat", toisti tyttö. "Se on oikea kanojen-ennustus. 'Miten toimi, siten menestys', se oli jo imettäjäni kolmas lause."
Tätä sanoessaan heitti hän lehden pettyneenä ja suuttuneena maahan ja käänsi pienelle selkänsä.
Silmänkääntäjä katseli häntä terävästi ja tutkivasti, nostaessaan ei niinkään vähällä raivolla pientä lehteä. Sitten katseli hän ystävällisesti tytön isään, huusi tytön takaisin, näytti sormella öljylehden sisäpuolta ja sanoi:
"Katso vaan näitä viivoja pienillä pisteillä tässä päässä. Se on etana pienillä sarvilla. Hidas eläin! Se ei kehoita kiirehtimään. Jos mielesi tekee juosta, seisauta jalkasi ja kysy, mihin tuo tie vie."