Ainoastaan silmänkääntäjälle oli tämä huono kirjoitus ymmärrettävä, mutta sen oli ilmoittaminen varmoja tietoja tulevasta onnesta, ja tuo pieni tarjoutui selittämään jokaiselle kirjoitusta.
Kanajoukon kasvattaja oli viisas mies ja tarkkakuuloinen. Hän oli selvästi ymmärtänyt, että Semestren toimesta oli hyvä juusto häneltä pääsevä, ja kun emännöitsijä nyt palasi takaisin, käski hän yhtä kanoista sanomaan jokaiselle läsnäolevalle, kuinka monta vuotta kukin on jo vaeltanut maan päällä. Xanthelle raaputti lumivalkea eläin kullankellertävällä päällä seitsemäntoista ja Mopsokselle täydellisesti oikean asianlaidan mukaan kaksikymmentäkolme kertaa.
"Nyt ilmoita meille myös tämän arvoisan rouvan ikää", käski silmänkääntäjä kanaa.
Semestre antoi Chloris'in kertoa, mitä tuo pieni oli sanonut, ja epäili jo, eikö hän kuitenkin hankkisi "arvoisan rouvan" tähden hänelle toista juustoa, kun kana alkoi raappia.
Kuuteenkymmeneen saakka seurasi hän linnun kynttä suostuvilla nyykäyksillä, viidennelläseitsemättä puristi hän huulensa lujasti yhteen, seitsemälläkymmenellä vetäytyivät hänen otsansa rypyt rajuilman tavoin kokoon, kahdeksannellakymmenellä löi hän myrttisauvalla maata, ja kun kana yhä nopeammin raappien lähestyi yhdeksättäkymmentä ja sataa ja hän näki, että kaikki katsojat nauroivat ja hänen herransa tyytyväisenä itseänsä piteli sivuista, kiiruhti hän vihoissaan takaisin huoneisin.
Niinpian kuin hän oli kadonnut oven taakse, heitti Lysander tuolle pienelle puolen drakmia ja huusi käsiään taputtaen:
"Nyt, lapset, pankaapas nyt tanssia, sillä ensi kiireessä me emme näe Semestre rouvaa uudestaan. Sinä olet hyvin tehnyt asiasi, ystäväni; mutta tule nyt tänne ja selitä meille kanojesi ennustuspuheet."
Silmänkääntäjä kumarsi, painaen ison päänsä alas ja nopeasti taas ylös nostaen, sillä hänen lyhyt selkänsä näytti olevan liikkumaton, lähestyi isäntää ja tarttui pienillä pyöreillä sormillansa Lysanderin kädessä olevaan lehteen; mutta tämä viimemainittu veti sen takaisin ja sanoi:
"Ensin tämä, sitten minä, sillä hänen tulevaisuus on pitkä, mutta minun —"
"Sinun", keskeytti häntä tuo pieni ja jäi seisomaan Lysanderin eteen, "sinun on muodostuva ilahuttavasti, sillä kana on vetänyt sinulle lehden, joka lupaa rauhallista onnea."