Tyttö oli kadonnut huoneesen. Yksitoikkoisesti soi sävel, jonka poika lakkaamatta houkutteli monauluksesta, mutta yhä iloisemmaksi tuli nuoriso, yhä vilkkaammin liikkuivat jalat.
Ikäänkuin myrsky olisi tarttunut heihin, niin liehui moni kirjava vaate, niin lensivät nauhat ja kädentaputukset soiton tahdin mukaan, eikä riemulla ollut mitään loppua.
Jos Mopsos taikka joku toinen poika korotti erinomaisella voimalla ääntänsä, taikka joku tyttö nauroi oikeen sydämmen kyllyydestä, loistivat tuoliinsa sidotun Lysanderin silmät auringonpaisteen tavalla, ja usein nosti hän kätensä ja taivutteli itseänsä iloisena soiton tahdin mukaan.
"Totta tosiaankin, sinun sydämmesi tanssii nuorison mukana", sanoi silmänkääntäjä.
"Mutta siltä puuttuu jalat", vastasi Lysander ja kertoi hänelle nyt putoamisestaan ja kärsimisiensä juoksusta, vaarasta, jossa hän oli häilynyt, keinoista, joita hän oli käyttänyt, ja kuinka kipu vihdoin kääntyi parempaan päin. Hän teki sen suurella mielihyvällä, sillä se huojensi aina hänen sydäntänsä, jos hänelle eli suotu kertoa kärsimishistoriastansa osaaottavaiselle kuulijalle, ja tarkemmin, kuin silmänkääntäjä oli seurannut hänen suutansa, osaksi todellisesta sääliväisyydestä, osaksi hänelle hämärtävän vaatteen tähden, oli vaan harva ihminen häntä kuunnellut.
Usein keskeytti tuo pieni Lysanderia ymmärtäväisillä kysymyksillä eikä kadottanut kärsivällisyyttä, kun kertoja keskeyttihe, vihjataksensa iloiselle väelle.
"Kuinka he nauravat ja kuinka he iloitsevat!" huusi sairas nyt taas.
"Ovathan he kaikki vielä nuoria, ja ennenkuin minä lankesin…"
Tätä lausetta ei sanottu loppuun, sillä yht'äkkiä vaikeni soitto, taukosivat tanssijat ja naurun ja soiton sijaan kuului Semestren ääni; mutta samassa lähestyi Xanthe sairasta, palanen ruskeata kangasta käsivarrella. Viimemainittu katsahti ensin hämmästyksellä tyttärensä punehtuneisin kasvoihin, mutta sitten katseli hän taas keskeytetyn tanssin paikkaa, sillä siellä tapahtui jotain, jota hän ei voinut hyväksyä ja joka sentään pakoitti häntä ääneen nauramaan.
Ilossaan toipunut nuoriso oli toipunut peljästyksestään ja yhdistynyt pitkäksi jonoksi.
Mopsos johdatti vallattomia.