Jokaista poikaa seurasi tyttö, ja koko joukko oli yhdistetty toinen toisiinsa, sillä jokainen jäsen oli asettanut molemmat kätensä edelläkulkevan seljälle.
Sulosointuista tanssilaulua laulaen, eteenpäin kumartuneina, sievästi jalkoja loikuttaen, kulkivat he nyt yhä nopeammin riehuvan emännöitsijän ympäri.
Tämä koetti ensin saada kiinni Chlorisia, sitten Dorippea, sitten toista tyttöä, mutta ennen kuin se hänelle onnistui, hajoutui jono ja yhdistyi hänen takanansa, ennenkuin hän taas taisi kääntyä. Mopsos ja hänen mustatukkainen rakastettunsa olivat taas johtajina, kun jono hajoontui, ja pojat ja tytöt heittivät toisillensa kätensä, tarttuivat nopeasti niihin ja ympäröivät pyörien tuota vanhusta laulavista ja nauravista nuorista ihmisistä sidotun seppeleen tavoin.
Kaukaan aikaan ei iloiselle talonherralle onnistunut pudistaa päätänsä moittivasti, mutta kun vanhan emännöitsijän, joka ei lakannut haukkumasta ja myrttisauvalla uhkaamasta, polvet vihasta ja yllytyksestä, horjuivat, oli Lysanderista tuo hillitsemätön leikki liikaa, ja tyttäreensä kääntyen huusi hän:
"Mene ja vapauta Semestre ja aja hullu joukko toisistansa. Ei leikkikään saa mennä yli reunojensa."
Xanthe totteli kohta tätä käskyä, kehä väistyi, sinne kiiruhtivat tytöt, tuonne pojat ja kaikki pääsivät pakoon; ainoastaan mustan Dorippen sai Semestre kiinni ja ajoi hänet ankarilla sanoilla ja tuuppauksilla huoneesen.
"Tuossa on aikaisen tanssin jäljestä kyyneleitä jo aamulla", sanoi Lysander, "ja minä neuvon sinua, ystäväni, jos sinä itse tahdot välttää soimauksia, ettäs sinä nopeasti höyhenisten taiteilijoittesi kanssa jätät kartanon. Anna miehelle kangas, tyttöseni."
Xanthe ojensi silmänkääntäjälle ruskean vaatteen.
Hän teki sen vienosti punehtuen, sillä kun hän oli aikonut leikata valmiista kankaasta riittävän kappaleen, oli Semestre ottanut veitsen hänen kädestänsä ja tylysti huutanut:
"Puoletkin on jo kaksinkerroin liikaa tuolle hävyttömälle lurjukselle!"