Haikeus, mielikarvaus semmoinen, jonkamoista ei hän vielä koskaan ollut tuntenut, täytti tämän päätöksen jälkeen hänen sydämmensä.
Sen sijaan, että olisi astunut alas merelle, kulki hän kokonaan noitten ristiriitaisten tunteitten hänen rinnassansa riehuessa aivan suoraan, siksi kuin hän saavutti suuren maatilalle vievän portin.
Siinä muistui hänelle taas ulosmenonsa tarkoitus, ja jo kääntyi hän palataksensa, kun silmänkääntäjä, joka lepäsi kärryissänsä portin ulkopuolella aidan varjossa, huusi hänelle:
"Sinä seuraat minun neuvoani, kaunis Xanthe, ja käyt eteenpäin miettien kuin sofisti."
"Senpätähden et saa häiritä minua", huusi tyttö nostaen uhkamielisesti päätänsä.
"Anna anteeksi, jos minä sen tein", vastasi toinen, "mutta minä tahdoin sinulle sanoa, että minä tietäisin kenties neuvoa sinun isällesi. Kototienoossani…"
"Mistä sinä olet kotoisin?
"Messenestä."
"Messenestä!" huusi Xanthe iloisasti.
"Siellä," keskeytti häntä silmänkääntäjä, "on paljon kokenut lääkäri."