— Niin, neiti.
— Lakatkaa toki minua neidittelemästä ja sanokaa Henriikaksi.
— Varsin kernaasti, jos te puolestanne suostutte sanomaan minua
Mariaksi tai edes rouva Mariaksi.
— Koetan sen tehdä. — Ettekö luule, että voisimme harjoitella yhdessä laulamaan?
Sisar Gonzaga tuli samassa sisään ilmoittamaan, että veronkantaja Kornelion vaimo oli tullut kysymään, voisiko tehdä jotakin sairaan neidin hyväksi.
— Mitä tuo nyt on? kysyi Henriika tyytymätönnä. — En minä tunne tuota naista.
— Hän on taiteilija Vilhelmin äiti, sanoi Maria.
— Vai niin! huudahti neiti. — Laskisinkohan hänet sisään, Maria?
Maria pudisti päätänsä ja vastasi varmasti:
— Elkää, neiti Henriika. Teille ei ole hyödyllistä ottaa nyt vastaan useampia kuin yksi vieras, ja sitä paitsi…