— Herra Matenesse van Wibisma, tuo luopio, on eteisessä ja tahtoo tavata sinua.
— Tuo hänet sisään, sanoi pormestari harmistuneena.
Kun hän jälleen oli kahden kesken puolisonsa kanssa, kysyi hän nopeasti:
— Tahdotko olla kärsivällinen ja tahdotko auttaa minua?
Maria nyökäytti myöntävästi päätänsä koettaen hymyillä.
Pietari huomasi ettei hänen mielensä ollut iloinen. Tämä koski häneen, ja hän ojensi hänelle vielä kerran kätensä sanoen:
— Tuleehan parempia aikoja, jolloin sinulla on minusta enemmän iloa kuin nyt. Mitä äsken aioit sanoa?
— Valtiolle on yhdentekevää tiedätkö sen vai et.
— Mutta sinulle ei. No, kohota nyt jälleen päätäsi ja katso minuun.
Puhu pian, rakkaani, sillä he tulevat jo portaita ylös.
— Ei siitä kannattaisi puhua. — Tästä päivästä vuosi sitten… tänään voisimme viettää hääpäiväämme.