— Se oli aluksi vieno gavotti, mutta kärsimättömyys saattoi tahdin nopeammaksi. Minä olen soittoniekka, neiti.
— Mutta varmaankaan ette kumminkaan rummunlyöjä. Ruutu parat!
— Ne ovat soittokoneita kuten muutkin, ja soitossahan koetamme tuoda esiin sitä mitä tunnemme.
— Kiitän siis siitä, ettette lyönyt ruutuja sirpaleiksi.
— Se ei olisi ollut kaunista, neiti, ja mikä ei ole kaunista, se ei ole taidettakaan.
— Pidättekö te kauniina vai rumana tuota laulua, joka oli viittanne taskussa? Se oli pudonnut maahan ja Niko otti sen sieltä.
— Tätäkö vai tuota toista?
— Tuota geusilaulua minä tarkoitan.
— Se on raju, mutta yhtä vähän ruma kuin myrskyn kohina.
— Se on minusta inhottava, raaka ja kiihkoisa.