— Minä en tahdo olla muiden ihmisten näköinen! huudahti tyttö tehden epäävän liikkeen.
— Mutta kumminkin, neiti…
— Elkää, elkää puhuko, keskeytti häntä Henriika niin ärtyisellä äänellä, että taiteilija hämmästyneenä katsahti häneen. — Toinen lammas on toisen kaltainen ja sadasta talonpojasta on kaksikymmentä samannäköistä. Kaikki tusinatavaraa on halpaa.
Kun Vilhelmi kuuli perusteita esitettävän, palasi hänen tavallinen levollisuutensa ja hän vastasi nöyrästi:
— Mutta muodostaahan luonto ihanintakin parittain. Ajatelkaapa vain madonnan silmiä.
— Te olette katoolilainen?
— Kalvinolainen, arvoisa neiti.
— Ja kuulutte prinssin puolueeseen?
— Sanokaa pikemmin vapauden puolueeseen.
— Siitäpä johtuikin siis tuo sotalaulun rummuttaminen.