— Ne ovat aatelisrouvia, jotka tarvitsevat imettäjiä lapsillensa.
— Parittomat kyyhkyset saavat usein pahaa aikaan avioparien kesken.
— Ottakaa siitä opiksenne, nuori mies, ja varokaa jäämästänne vanhaksi pojaksi. Tyttöjä, jotka pysyvät naimattomina, en tahdo moittia; olen heidän joukossansa tavannut monta herttaista, avuliasta olentoa.
— Niin minäkin, mutta valitettavasti ilkeitäkin, kuten täällä lakassa.
Yleensä holhottini elävät onnellista avioelämää, mutta jos tulee ero…
— Kumpi on silloin siihen syypää?
— Naaras, kymmenestä tapauksesta yhdeksässä.
— Roland, edeltäjäni, aivan kuten ihmistenkin kesken! huudahti kapteeni, lyöden kätensä yhteen.
— Mikä se on tuo teidän Rolandinne, herra Allerts, te lupasitte minulle äskettäin… Mutta kuka nousee tuolla portaita ylös?
— Teidän äitinne, luullakseni.
— Hän tuo tänne vieraita. Tunnen tuon äänen, mutta… Odottakaa. Se on vanhan neiti van Hoogstratenin hovimestari.