Ihastuneita hyväksymishuutoja kaikui ratsukentällä ja ihailun ilmaukset tulivat yhä äänekkäämmiksi kun viimeinen, kymmenes ratsu, nuori sysimusta ori, tempasi jäntevät maurilaiset tallimiehet, jotka sitä taluttivat, mukaansa ratsastustantereelle ja siellä nousi kahdelle jalalle nostaen heidätkin ylös koholle.
Nuoret ruskea-ihoiset tallimiehet pitivät uljaasti puoliansa, mutta don
Juan kääntyi Aleksanteri Farnesen puoleen lausuen:
"Mikä komea eläin, mutta sen pahempi, sillä on paholainen ruumiissaan ja sentähden olemme sitä sanoneet Saatanaksi. Ei se kärsi satulaa eikä ratsumiestä selässään. Kuinka minä uskaltaisin — Kas nyt se taas nousee pystyyn — On ihan mahdotonta tarjota sitä hänen majesteetilleen. Katsokaas sen silmiä, ja mimmoiset sieramet sillä on. Se on oikein peto!"
"Mutta kauniimpaa hevosta ei voi olla", huudahti prinssi vilkkaasti.
"Niin loistavan kiiltävä musta karva, sellainen kaula, tuommoinen pää,
entä sitte lautanen; noin komea häntä, noin kauniit jäsenet ja kaviot!
Ohoh, nyt on leikki kaukana!"
Hillitön ori oli kolmannen kerran hypähtänyt pystyyn, hurjasti potkinut etukavioillaan ympärilleen ja satuttanut toista maurilaista.
Parkuen ja valittaen tämä kaatui maahan ja heti sen jälkeen hevonen tempautui irti toisen tallirengin käsistä ja nyt se omin valloin irtaallaan pitkillä loikkauksilla syöksi pitkin rataa. Ikäänkuin villittynä ryntäsi se sinne tänne, potki hurjasti takajaloillaan ja lennätti hiekkaa ja pölyä naisten kasvoille katsojalavalle. Nämä kirkuivat äänekkäästi ja heidän huutonsa teki hevosen vielä hurjemmaksi. Muutamat kavaljeerit väistyivät syrjään ja tallimestari käski viedä pois toiset hevoset.
Don Juan ja Aleksander Farnese seisoivat hiljaa, mutta edellinen tempasi miekkansa ja huudahti kiivaasti:
"Santiago! Minä tapan tuon ilkeän elukan."
Hän ei jättänyt aikomustaan pelkkään puheeseen, vaan syöksi oitis oritta vastaan; mutta tämä väistyi pitkillä loikkauksilla milloin takasin päin milloin sivulle ja joka uudella juoksulla se lennätti uudelleen hiekkaa estraadille.
Silloin Ulrikki ei kauempaa malttanut pysyä tikapuilla.